Roskapostia, lapsia ja pornoa.

Nyt minulla kiehui yli.

Ei riitä, että spammaajaloiset oksentavat postilaatikkooni päivittäin kymmeniä mainoksia peniksenpidennyksistä ja halvoista asuntolainoista, sillä juuri kun luulin, etteivät ne pystyisi enää vajoamaan yhtään alemmas, ne tekevät sen. Vuorossa oli siis lapsipornospammi. Olisin onnellinen, mikäli se olisi hukkunut tyhjyyteen muun roskan kanssa, mutta ei, tämä kuului siihen noin 10% spammista joka onnistuu keplottelemaan itsensä filtterin läpi postilaatikkoon. Joten nyt tiedän kuinka alas ihmiskunta voi vajota.

Pelkästään loogisesta näkökulmasta tarkasteltunakin on vaikea käsittää miten tämä on mahdollista. Lapsipornon myyminen netissä on kutakuinkin maailman typerin rikos. Jos kerran aiot saada rahat itsellesi, niin sinut on myöskin mahdollista jäljittää. Eikä maailmasta löydy montakaan maata missä se ei olisi rikollista, taikka poliiseja, jotka eivät mielellään metsästäisi ja hirttäisi sukupuolielimistään liikennetolppaan tuon lajin rikollisia. Väittäisinkin, että todennäköisesti maailmasta löytyy kerralla ehkä noin yksi aito lapsipornokauppias ja tämänkään tulevaisuus ei näytä järin valoisalta.

Epäilen kuitenkin, että onko tämän spammin takana tuo maailman ainut oikea idioottipervertikko. Homma vaikutti nimittäin sen verran ammattimaisesti järjestetyltä, että ketkään jotka moiseen pystyisivät olisivat sen verran älykkäitä, eivät siihen ryhtyisi. Tämä jättää kaksi vaihtoehtoa:

-Jenkkiviranomaisten ansa, johon narahtaneiden pidätyksistä uutisoidaan kissan kokoisilla kirjaimilla muutaman kuukauden päästä. Tämä olisi kaikista moraalisesti kestämättömin vaihtoehto kaikista. Ajatus siitä, että napatakseen kiinni muutaman typerän perverssin, poliisit perustaisivat kasan lapsipornosivustoja ja mainostaisivat näitä spammilla, houkutellen joukoittain kävijöitä niitä katselemaan... Olenko jotenkin outo, kun minusta tuo ei olisi ihan oikein? Muissa vaihtoehdoissa sivuston pystyttäjä sentään menisi vankilaan, jonka kuitenkin kokisin varsin oikeudenmukaisena rangaistuksena siitä, että aiheuttaa pervoille iloa ja normaaleille ihmisille kuvotusta. Mikäli ihmettelette, mistä sain moisen ajatuksen edes päähäni? Laittoman tavaran myyjänä esiintyminen on aivan normaalia jenkkipoliisin toimintaa.

-Huijaus. Mitään sivustoja ei oikeasti ole olemassa, ainoastaan nämä mainossivut ja liittyjät menettävät rahansa. Hitto, se olisi takuulla moraalisesti kestävin huijaus mitä maailmasta löytyy. Käsi ylös, kuka tuntisi syyllisyyttä rahojen huijaamisesta pedofiileiltä? Oikeudenmukaisuudessaan se voittaisi jopa lastenlääkäreiden talojen kivittämisen (tarina kertoo, että moraalisen paniikin kourissa olleet britit eivät erottaneet sanoja "pediatri" ja "pedofiili" toisistaan). Se ei kuitenkaan ole vielä tarpeeksi hyvä syy spammata tuota paskaa ja tehdä sivuja, jotka kertovat hyvin selkeästi mitä tarjolla olisi maksamisen jälkeen.

Mikäli tämä ei ole jenkkipoliisin peiteoperaatio, niin tässä on yksi hyvä puoli: Mikäli lapsipornspammi yleistyisi, niin siitä seuraava ajojahti takuulla sulkisi monia normaaleja spammaajia ja postilaatikkomme voisivat huokaista helpotuksesta.

Joka tapauksessa: Pelastakaa lapset on saanut vihjeen sivustosta. Todennäköisesti olin noin neljäs miljoona henkilö joka jotain kautta viranomaisia vihjasi. Mutta ainakin voin leikkiä tehneeni asialle jotain.

Shaun of the Dead.

Shaun of the Dead on brittiläinen romanttinen komedia zombie-holokaustista. Se on myöskin yksi parhaista Zombie-leffoista mihin olen koskaan törmännyt. Etsikää se käsiinne, katsokaa ja toivokaa, että joku julkaisisi sen Suomessakin.

Muistikuvani Tappava Ase 1:stä osoittautuivat yllättävän hatariksi, mutta nytpä ne on taas verestetty, ties kuinka monennetta kertaa. Riggs oli loistava hahmo, kerrankin kunnon sekopää viihdyttävän toimintaleffan sankarina. Siis kunnon sekopää, ei pelkästään mielisairas, sillä sosiopaattejahan toimintaleffat ovat täynnä. Ei normaali ihminen pysty teurastamaan laumaa pahiksia tuntematta syyllisyyttä.

Interblogstuaalista.

Lord Boredom valaisee maailmaa Pirkka-lehden reikäpäisistä ideoista peruskoulun uudistamiseksi:

"Sukupuolella on väliä. Pojat kokevat peruskoulun kielteisemmin ja ovat alttiimpia epäonnistumaan kuin tytöt. Siksi poikien kouluajan pidentäminen vuodella on vakaasti otettava vaihtoehto."

Vuosi peruskoulua olisi täydellistä tuhlausta. Peruskoulun etenemisvauhti on surkean hidas, kun tyhmien ja häiriköidenkin pitää ehtiä oppia samat asiat. Heittäisin tieteellisenä mutuveikkauksena, että keskivertokoululaiselle yläasteen kolmessa vuodessa on vuoden verran ilmaa, eli lähinnä kertausta jota he eivät tarvitse. Lukiossa tahti paranee huomattavasti. Peruskoulun opetustahdilla ei vuodessa ehdittäisi mitenkään opettaa lukion ensimmäiden vuoden asioita. Todennäköisesti niitä ei edes haluttaisi opettaa, ettei lukio-opiskelussa tarvitsisi erottaa tyttöjä ja poikia.

Käytännössä jos yläasteesta tehtäisiin nelivuotinen, hidastaisi se etenemistahtia entisestään ja viimeinen vuosi olisi todennäköisesti asioiden kertausta ja jotain pientä rääpimistä nykyisen lukio-opetuksen lukujärjestyksestä. Tästä seurauksena olisi se, että viimeistään neljäntenä vuotena lahjakkailla pojilla hajoaisi pää ja motivaatio koulunkäyntiin katoaisi. Erinomainen suunnitelma kansan tasapäistämiseksi siis.

Yksi haitallisimpia asioita koulussa menestymiselle on se, mikäli se ei tarjoa tarpeeksi haastetta. Sitten kun eteen tuleekin jotain haastavaa, niin shokki on hirveä. Uskokaa pois, olen käynyt sen läpi, enkävieläkään ole toipunut siitä.

Ihmissuhteet kirjoittaa tavallisista miehistä ja siitä, kuinka sanoilla on taas sukupuolille täysin eri merkitys:

"Oma hypoteesini on ollut, että naisten käsitys tavallisesta miehestä ei tarkoita millään tavoin ulkonäöltään keskivertoa miestä. Kun naiset sanovat, että heille kelpaa tavallinen mies, niin totuus vaikuttaisi usein olevan, että tavallinen tarkottaa heidän kielenkäytössään tavallisesta paljon ylöspäin poikkeavaa heppua.
City-lehden keskustelussa käsitellään aihetta, ja hypoteesini saakin sieltä jonkin verran vahvistusta."

Täytyy myöntää, että vaikka olenkin kyynisyyteen taipuvainen, en osannut ajatella, että ihmisten käsitys toisen viehättävyydestä olisi sekoittunut yläpään lisäksi keskivaiheilta. Vaikuttaisi siltä, etät kun miehille tavallisen näköinen merkitsee ihmistä, joka viehättävyydeltääna settuu samalle tasolle kuin useimmat, niin naisille se merkitsee viehättävyyden keskiarvoa. On ne komeat ja karismaattiset tähdet, sitten on ne, joihin ei vilkaistakaan ja sitten tavalliset on niitä, jotka on jo komeita, mutteivat kuitenkaan Brad Pittin (tai kuka naisten suosikkimies nykyään onkaan?) luokkaa.

Ovatko miehet yhtä harhaisia käsityksissään? Jos ovat, niin miten kukaan enää onnistuisi pariutumaan? Jonkun on pakko tyytyä myös niihin oikeasti tavallisen näköisiin ihmisiin, sillä heitähän meistä suurin osa on. Cityn kommenttien perusteella tyytyjät eivät ole naisia, joille tavallinen mies on hirvitys. Saman käsityksen saa myös kadulla kävellessä, saman vanhan mutun perusteella pariskunnista nainen on useimmiten se rumempi osapuoli. Lihavat ja laihat, kauniskasvoiset ja rumakasvoiset, tyylikkäät ja tyylittömät, kaikki ne tuntuvat kulkevan kutakuinkin saman näköisten miesten kainalossa.
Esimerkkejä löytyy rutkasti myös Sinkkuelämistä, sen vähän perusteella mitä olen sitä sietänyt katsoa, niin naiset järjestään pariutuvat itseään paremman näköisten miesten kanssa. Väitteitä Carrien kauneudesta en ole koskaan tajunnut, naisena se on suorastaan ruma. Vanha lehmä, jonka nimeä en nyt muista, taas vikittelee jatkuvasti itseään sukupolven verran nuorempia miehiä.

Pitäisikö tässä ihan oikeasti alkaa huolestua median nuorille antamista kauneusihanteista? Tuntisin oloni typeräksi protestoidessani Sinkkuelämää vastaan, mutta pitääkö tässä uhrata maineensa rippeetkin yhteisen hyvän puolesta, kerran ihmiset tuntuvat todellakin uskovan mitä kiiltokuvasarjat heille kertovat?

Ah, provosointi on mukavaa.

Asioita joita tehdä Tampereella kun se on kuollut.

En ole lainkaan varma, onko hyvä idea näyttää Fight Club kämppikselleni, joka suunnittelee maailman valloitusta. Niin tuli kuitenkin tehtyä. Elokuva on edelleenkin helvetin hyvä. Huomattavasti yllättävämpää on se, että minä, joka olen käytännössä absolutisti, tykästyin viskiin. Nyt pitäisi vielä opetella polttamaan sikareita ja hankkia se mittatilauspuku. Tietysti myös hyväpalkkainen työ voisi olla hyödyllinen tuon imagon ylläpidossa.

Kiertelin juuri kolmisen tuntia ympäri Tampereen keskustan seudun teollisuusalueita. Autoliikkeitä, tehtaiden ympäristöjä ja toimistorakennuksia sai nuuskia taas aivan vapaasti. Vaikka joka paikassa varoitellaan vartiointia, niin eipä ketään tunnu kiinostavan epäilyttävät nuuskijat. Mutta miksipä turhaan, hälyttimet kertoo jos joku oikeasti yrittää jotain sopimatonta.
Mitään järin mielenkiintoista ei kuitenkaan löytynyt. Hyviä vinkkejä erikoisista vierailupaikoista otetaan vastaan. Aiheeseen sopiva linkki voisi olla Suomalaisen Urban Exploration -porukan galleria.

Pelkoa ja inhoa Suomen suvessa

Me oltiin jossain Jyväskylän seudulla, järven rannalla, kun huumeet alkoi vaikuttaa. Muistan sanoneeni jotain tyyliin "ai sä oot täällä, mä luulin että sä menit vessaan..." Ja yhtäkkiä, päästämättä äänäkään, taivaalla lensi lepakoita. Kaarrellen ja syöksyillen kaikkialla laiturin ympärillä, joka huojui hiljaa askelten alla, valmiina irtoamaan rannasta. Ääni huusi: "Kai sä tajuut, että nyt mun on pakko mennä sisään ja huutaa ollin korvaa, et 'we can't sleep here, this is bat country!'".

Silloin tällöin elämä käy tylsäksi ja mäyrät alkvavat lähestyä. Sillon ainut todellinen parannuskeino on kasata erinäisiä haitallisia kemikaaleja ja ajaa kuin piruTampereelta korpeen. Rentoutumaan Suomi-äidin kosteassa kohdussa. Ruuvaa ikkunat alas, rasvaa naamasi sipseillä ja lähde matkaan huudattaen musaa täydellä volyymillä ja muista varata mukaan vähintään kolme litraa kolaa.

Niinpä minä perjantaiaamuna puolilta päivin noukin porukan Hunter S. Thompson -kaksoisolentomme rautatieasemalta. Huumeet oli helppo hankkia, Turtolan Citymarketista saa vitosella 6 litraa kolaa, sitä kannettiinkin autoon tarpeeksi tappamaan keskikokoisen eläimen. Samalla seurueeseen liittyi toinen auto ja muut matkalaiset, lukuunottamatta vapaa-aikavammaista maanpetturuuden suorittajaa, jota suuntasimme odottelemaan sairaalan parkkipaikalle. Hunter kaiveli levylaukustaa toinen toistaan epäilyttävämpää kamaa ja päädyimme soittamaan MC Hammeria ja Raptoria, herra yksin tietää miksi. Tästä huolimatta pääsimme tien päälle lähes aikataulussa ja henkiset vauriotkin rajoittuivat siihen, että menomatka kuunneltiin nostalgian vallassa 90-luvun alun hittejä.

Itse mökkeilystä onkin vaikea kirjoittaa mitään koherenttia, sillä korvessa kausaliteetti menettää merkityksensä ja asioiden tapahtumajärjestys on täysin toissijainen asia. Tärkeintä on, että jotain tehdään, tai jos ei tehdä, niin silti on hauskaa. Ruokaa oli riittävästi grilliin, naposteltavaa olisi saanut olla enemmänkin. Huumeita jäi pari pulloa ylikin, ne pitäisi yrittää tuhota, mutta minulta on mennyt maku sokeriseen colaan. Saunassa istuttiin istuttiin ja keskusteltiin erinäisistä aiheista, joihin kuului ainakin naiset, mutta joista useimmat ovat jo kaikonneet mielestä. Järvessä seisoskeltiin ja katseltiin tähtiä - sekä niitä lepakoita.

Ei tarvitse kovinkaan montaa vuotta taaksepäin, kun en olisi koskaan uskonut seisovani kauniin tytön vieressä tähtikirkkaassa yössä ilman vaatteita ja keskustelevani tähtikuvioista. Jos asiasta olisi pitänyt lyödä vetoa, olisin veikannut pyörtyväni häpeästä. Kaikista epätodennäköisin skenaario oli se, mikä tapahtui - että se on ihan normaali luonnontieteelliskulttuurillinen keskustelu kaverin kanssa. Ainut asia mikä minua nolottaa on se, että jälkikäteen ihmettelen asian normaaliutta. Kun se kerran tuntuu normaalilta, niin miksi minä olen tajunnut asian vasta niin vähän aikaa sitten, että sitä pitää hämmästellä?
Monien muiden blogaajien tavoin kuulun niihin miehiin, jotka nuoruudessaan erehtyivät uskomaan vaatimuksia fyysisestä koskemattomuudesta, valituksia alastomuuden epäsiveellisyydestä ja muusta "feministisestä" roskasta. Naisten onneksi miehissä on huomattavan paljon kovapäisiä pässejä, jotka eivät tahdo oppia vaikka kuinka monesti asia toistettaisiin, muuten ihmiskuntaa uhkaisi sukupuutto kahden sukupolven sisään. Miten vastakkaista sukupuolta voisi lähestyä, jos heihin ei uskalla edes koskea pelätessään käyttäytyvänsä sopimattomasti? Se nyt ei ole kenenkään etujen mukaista. Ironista on se, että minkä enemmän siveellisyydestä vouhkataan, sitä irstaammaksi yhteiskunta muuttuu.

Olen oikeasti iloinen siitä, kuinka paljon asenteeni ovat muuttuneet. Tällä reissulla huomasi konkreettisesti, kuinka pitkälle olen tullut viimeisen vuodenkin aikana. Suhtaudun huomattavasti rennommin noin miljoonaan asiaan kuin edellisellä mökkireissulla - saati sitten useamman vuoden takaisilla. Ehkä minulla on vielä toivoa.

Matkakertomus hairahtui tilitykseksi, mutta pistetään se unenpuutteen piikkiin. Sitäpaitsi, minua itseäni kiinostaa ihmisenä kehittyminen enemmän, kuin kertomus siitä kuinka pelattiin Chez geekiä ja saunan lämmetessä kehiteltiin uusi sotapeli Carcassonen pohjalta...

Living la vida loca, tms.

Viime päivät ovat kuluneet hyvin pitkälti television ääressä, niin myös eilinen. Tälläkertaa katseltiin läpi uusista scifisarjoista lupaavin, eli The 4400. Sarja loppui kyllä aivan liian pian ja hieman hätäisen olosesti, mutta jatkoa on ilmeisesti tulossa.

Toissapäivänä sentään yritettyä jotain todellisen elämän tapaista. Joskus puolen yön maissa kämppis sai idean, että lähdetään käymään erään tutun tytön luona. Eipä siinä parempaakaan tekemistä ollut, joten käveltiin pari kilometriä tytön kämpille. Se oli menossa nukkumaan, joten saatiin seisoskella ikkunan alla tunti ennenkuin se suistui avaamaan oven. Suostui kumminkin, joten ehdittiin sopivasti sisälle kun poliisit alkoivat etsiskelemään meitä - näin siis oletettavasti. Meillä kun oli siinä piiritystaistelua käydessä hieman tylsää, niin löydettiin rakennusjätekasasta tukeva keppi ja kämppis innostui verestämään itsepuolustustaitojaan. Satunnaiset ohikulkijat tuntuivat pitävän hieman epäilyttävänä näkynä kahta isoa, mustapukuista, miestä jotka seisoskelevat muuten tyhjällä asuinalueella ja harjoittelevat sitä, kuinka puolustautua kepillä veitsellä varustettua hyökkääjää vastaan, eli siis kahta tyyppiä jotka näyttelivät tappelevan aseiden kera. Kohtapuoleen tämän jälkeen poliisit alkoivat pyöriä paikalla, eivät tosin tulleet juttelemaan, kunhan tuijottivat autosta hyvin epäilevän näköisinä.

No, sisällä sitten juteltiin kaikenlaista roskaa pornosta bioteknologiaan. Todettiin, että vaikka bioteknologia on olevinaan uusinta uutta, niin vastakkainen sukupuoli on itseasiassa vanhin työkalu mitä ihmiskunta on hyväkseen käyttänyt. Bioteknologia osoitti kuitenkin käytännöllisyytensä, kun todettiin naisen olevan huomattavasti parempi kädenjatke, kun pitää kosketella korkealla olevia asioita. Vaikka naisen käyttö vaatiikin hieman enemmän voimaa, on se tekoälyn ja tarkkojen käsien ansiosta huomattavasti monipuolisempi katontökkiimisväline kuin keppi. Käyttöliittymä on huomattavasti monimutkaisempi, mutta myöskin miellyttävämpi ja tarjoaa paremman palautteen käyttäjälle.

Yleensä en piiritä ihmisiä tuohon tapaan, mutta kun ei ollut parempaakaan tekemistä. Sitä paitsi, pieni sinnikkyyden ja röyhkeyden opettelu ei tekisi minulle lainkaan pahaa.

Nyt pakenen muutamien luotettavien ihmisten kanssa metsän keskelle maanjäristyksenkestävään piilopirttiin. Eli toisin sanoen vuorossa on kesäinen mökkireissu.

The children of the night. What sweet music they make.

Kesäyöt ovat minun aikaani. Ei ole liian kirkasta, kylmää taikka kuumaa, vaan juuri sopivaa.Yöllä on hyvä käydä kävelyretkillä, käydä paikoissa joihin ei päivisin uskaltautuisi. Kaupunki on silloin minun, meidän yöihmisten. Kadut ovat hiljaisia ja useimmat ikkunat pimeitä. He, ketkä valvovat ovat minun kansaani.

Olen ottanut tavakseni yökävelyillä tutkia rakennusjätelavat ja paperinkeräyslaatikot, niistä voi löytää vaikka mitä. Ihmiset heittävät pois lehtiä, minä käyn keräämässä ne talteen ja luen. Olen koukussa, sillä en vain osaa heittää roskiin järkeviä aikakausilehtiä, sillä huomaan lukevani ne uudestaan viimeistään kymmenen vuoden kuluttua. Rakennuslavoille päätyy joskus tavaraa, mitä sinne ei kuuluisi päätyä, käyttökelpoista taikka salaista.
Toisin kuin ne, jotka kannustavat dyykkaamaan ruokansakin roskiksesta, minulla ei ole mitään aatetta, taikka taloudellista pakkoa tehdä niin. Minä en vain pidä siitä, että ihmiset heittävät roskiin asioita, joilla olisi vielä muille arvoa.

Kotiseudulla järjestettiin alkukesästä metalliromun keräys, sen romukasan tonkiminen oli kyläläisten yhteinen harrastus. Joku vei itselleen turhaa romua, toinen haki sen pois ja toi taas itselleen turhaa tavaraa, jonka joku taas haki ja niin edelleen. Eräs naapuri vei sinne isänsä moottoripyörän, joka oli todennäköisesti ainulaatuinen, jos ei koko maailmassa niin ainakin Suomessa. Onnistuin löytämään harrastajan joka olisi tullut noutamaan sen, mutta joku toinen ehti ensin. Sinällään sillä ei ollut väliä, tärkeintä oli että pyörä pääsi turvaan. Yhtä hyvä tuuri ei ollut vanhalla Austinilla, joka oli lähes täydellisessä kunnossa, kunnes keräyspaikalle tuodessaan kolhivat sen ja rikkoivat lasit. Pikaisen netin selailun perusteella auton arvo olisi ehjänä ollut muutamia satasia ja tunnearvo harrastajalle vielä enemmän. Se päätyi kuitenkin traktorin lyttäämäksi, silvotuksi ja sulatetuksi.

Kesä vain on liian lyhyt, täydellisiä kesäöitä kestää vain hetken ja sitten ne muuttuvat kylmiksi ja kosteiksi. Koskaan muulloin en kuitenkaan tunne olevani yhtä elossa, kuin niinä harvoina öinä hyvässä seurassa. Nukkuminen olisi elämän heittämistä menemään.

Saatananpalvojamaanpetturihippi.

Syöksyni elämättömyyteen senkun jyrkkenee. Tänään pelasin ensimmäistä kertaa elämässäni roolipeliä. Enkä edes liveroolipeliä, mistä saisi pillua, vaan sitä perinteistä missä joukko miehiä istuu pöydän ympärillä ja kuvittelee sankaritekoja kaukaisissa maailmoissa.

Pelasin vahvaa ja karismaattista tyyppiä, joka oli valmis tekemään mitä tahansa pelastaakseen kylänsä. Viholliset lakosivat jaloissa ja petturuuden palkka oli napakka nuijanisku nivusiin. Eli kaikenkaikkiaan varsin mukava heppu.

Huolestuttavaksi asian teki se, että pelaaminen oli varsin hauskaa. Minusta siis tuskin koskaan tulee sellaista teinityttöjen sarjahyväksikäyttäjää kuin Lord Boredomin tarinassa, joka vahvisti entisestään junien mainetta lihatiskeinä. En sure kuitenkaan itseäni, vaan kaikkia heitä naisia, jotka jäävät paitsi satunnaista, merkityksetöntä seksiä kanssani.

Minun niin sanottu elämäni.

Alekorista mukaani pelastautunut Adaptation. löysi viimeinkin tiensä dvd-soittimeen. Minulla ei kuitenkaan ole pienintäkään aikomusta arvostella sitä yhden katsomiskerran jälkeen. Vaikka elokuva olikin hyvä, oli se turhan näppärä omaksi hyväkseen - tai sitten se ei ollut läheskään niin näppärä kuin se kuvitteli olevansa.

Päähenkilö tarjosi kuitenkin oivan samaistumien kohteen. Elokuvakäsikirjoittaja joka pitää itseään rumana ja lihavana, mokailee naissuhteensa sillä, ettei uskalla tehdä aloitteita ja muutenkin jatkuvasti epäilee itseään ja kykyjään. Tyyppi jopa fantasioi hennosta punatukkaisesta tarjoilijattaresta. Kaunista englismiä käyttääkseni voisi todeta jotta, mitä siellä on ei pidettäväksi?

Mutta siihen omaan elämääni. Olen viime aikoina kirjoitellu aika yleisluontoista tekstiä ja samalla sijoitus pinserin listalla on lähtenyt laskuun (käytyään hämmentävän korkealla). Pitäisikö tästä päätellä, että haluatte lukea tilitystä elämästäni? En osaa itse pitää sitä kovinkaan kiinostavana.

Oikeastaan päivät ovat viimeaikoina sekoittuneet toisiinsa. Kun ei ole mitään pakollista tekemistä, aika on kulunut katsellen tv-sarjoja ja elokuvia. Materiaali on vaihdellut piirretyistä pornoon. Kämppiksen kanssa aloitettiin katselemaan läpi Futurama ja Spielbergin ufosarja Taken. Naisvahvistusten kera on tullut katseltua myöskin pari pornoleffaa. Moraalinvartioiden ei kuitenkaan tarvitse huolestua, ne ovat olleet harvinaisen kehnoa pornoa, itseasiassa niin kehnoa, että ne ovat käyneet hyvin komediasta. Jos Star Trek on tuttu, niin suosittelen Sex Trek -sarjaa, se on nimittäin erittäin kehnoa (mutta osuvaa) trekkiparodiaa ja hakkaa komediana useimmat Adam Sandlerin leffat...

Bubba Ho-tep.

Bubba Ho-tep on aiheeltaan puhdas roskaelokuva. Elvis, joka ei olekaan oikeasti kuollut, on vanha, sairas mies joka joutuu taistelemaan mustaksi värjätyn John F. Kennedyn kanssa vanhainkotia terrorisoivaa muumiota vastaan.
Syvemmästä näkökulmasta katsottuna Bubba Ho-tep on elokuva vanhenemisesta ja siitä, kuinka kaksi vanhaa hullua yrittävät epätoivoisesti löytää syyn elää ennenkuin kuolevat.

Joka tapauksessa elokuva on hauska. Komedian sävy on musta kuin onnettomuus jossa afrikkalainen nuohooja jää mustan auton alle keskellä yötä juuri asfaltoidulla tiellä. Huono maku ei ole koskaan kaukana, mutta perinteisessä mielessä sen puolelle ei lipsahdeta kuin kerran. Muuten huono maku kuuluu vanhuuteen niinkuin alusastia sängyn vierelle.

Eniten jäi kaipaamaan Elvis-biisejä, mutta niiden oikeuksien järjestäminen tähän nimenomaiseenelokuvaan olisi takuulla käynyt kalliiksi. Onneksi soundtrackillä soi ihan kelvollista rautalankaa.

Suosittelen Bubba Ho-tepiä katsottavaksi hyvässä seurassa ja pilke silmäkulmassa. Silloin se ainakin on todettu toimivaksi. Tosin niin todettiin myöskin Sex Trek III - The Wrath of Bob...

Poliisi tietää, että luit tämän.

Muistatko missä olit 15. elokuuta 2001 kello 14.42 ja kenelle puhuit?

Etkö? Ei hätää - poliisi tietää.

Näin ainakin, mikäli EU:ssa edistetty ehdotus teletunnistetietojen tallennuksesta toteutuu. Sen mukaan kaikki teletunnistetiedot pitäisi tallentaa vähintään 1-3 vuodeksi viranomaiskäyttöä varten. Suomi on asettunut tukemaan kyseistä ehdotusta, vaikka siinä vaadittu kansalaisten nuuskiminen olisi nykyisten lakiemme mukaan kiellettyä ja rangaistavaa.

Mitä tuo sitten käytännössä tarkoittaisi juuri sinulle? Jos omistat kännykän ja kuljetat sitä mukanasi, poliisi pystyisi selvittämään liikkeesi viimeisten kolmen vuoden ajalta kymmenien metrien tarkkuudella. Poliisi tietäisi myöskin keiden kanssa olet puhunut puhelimessa ja keiden kanssa olet vaihtanut tekstiviestejä - mukaanlukien kaikki väärät numerot.

Tuosta johtuen poliisi tietää myöskin, että viime perjantaina liikuit Tampereelta Helsinkiin180 kilometrin keskituntivauhtia - pystytkö todistamaan istuneesi Pendolinossa, vai kirjoitetaanko sakko saman tien?

Mikäli käytät sähköpostia pitääksesi yhteyttä tuttaviisi, poliisi tietää keitä he ovat. He tietävät jokaisen lähettämänne postin otsikon, kuinka nopeasti olette ystävillenne vastanneet ja kuinka monta peniksenpidennusmainosta olet saanut.

Vielä vuosien kuluttua poliisi tietäisi, että olet lukenut tämän jutun. Kuin myös sen, että kommentoit minun olevan vainoharhainen ja lain vaikuttavan ainoastaan rikollisiin. Samoin poliisi tietää sinun surffanneen eläinpornosivustoa viime keskiviikkona. Ainahan voit väittää, että se oli popup, mutta pystytkö todistamaan sen?

Periaatteessa viranomaiset pystyivät piirtämään erittäin tarkan kuvan elämästäsi vuosien ajalta, huomattavasti tarkemman kuin mitä itse pystyt muistamaan. Kaikkia näitä tietoja voitaisiin käyttää oikeudessa todisteina sinua vastaan. Jos kännykkäsi kertoo sinun olleen parkkipaikalla samaan aikaan, kun sieltä varastettiin auto ja poistuneen paikalta suurella nopeudella huoltoaseman suuntaan, minkä turvakamera kuvasi tuntomerkkeihisi täsmäävän henkilön tankkaamassa kyseistä autoa, niin sinulla on parasta löytyä aivan helvetin hyvä selitys.

Ainut pelastus kyseisessä esityksessä oli, että kaikki nämä tiedot tallennettaisiin palveluntarjoajien rekistereihin. Joten täydellistä kuvaa yhden henkilön elämästä olisi työlästä muodostaa. Kyse on kuitenkin teknisestä ongelmasta, joten se tulee vuosien kuluessa helpottumaan, kun koneteho lisääntyy ja käytännöt muodostuvat joustavammiksi. Ehkä kymmenen vuoden kuluttua on jo triviaalia kaivaa esiin yhden epäilyttävän henkilön tiedot ja verrata tätä muuhun tietokantaan ja saada selville keihin kaikkiin hän on ollut yhteydessä viime vuosina.
Tällöin tämä tulee olemaan triviaalia myöskin heille, jotka päättävät väärinkäyttää järjestelmää. Suomen poliisi, vaikka varsin rehti organisaatio yleisesti ottaen onkin, ei ole erehtymätön. Puhelinten kuuntelun sallimisen jälkeen sitä on käytetty paikoin erittäin leväperäisesti, kuten esimerkiksi kuuntelemalla kaikki yhden linkkitornin välittämät puhelut, vaikka lupa oli kuunnella yhtä henkilöä. Soneralla taas johto metsästi heidän kusetuksiaan lehdistölle vuotaneita henkilöitä tutkimalla näiden teletietoja. Voitko olla varma, ettei valitsemallasi matkapuhelinoperaattorilla (joka saattaa olla sama, kuin nettiyhteytenne tarjoaja) ole töissä ketään, kuka haluaisi tietää missä liikut ja soitteletko hänen tyttöystävälleen?

Nykyinen laki sanoo, että yksityisyyden suojan vuoksi teleoperaattorit saavat säilyttää tietoja 3 kuukautta, mikäli niitä tarvitaan laskutuksessa, jonka jälkeen ne on tuhottava. En siis ole ainoa, joka murehtii yksityisyyden suojasta, ainakin jokina iemmista hallituksistakin on ollut samaa mieltä.

Toivoisin, että kaikki allekirjoittaisivat Effin vetoomuksen yksityisyyden turvan puolesta osoitteessa http://www.effi.org/yksityisyys/vetoomus-2004/index.html.

Usko ja Urheilu.

Päivän Keskisuomalainen uutisoi Usko ja Urheilu -tapahtumasta, joka järjestettiin Jyväskylässä. En osaa päättää oliko tapahtuma koominen, traaginen vaiko vain hyvä esimerkki siitä, miksi huumevalistus ei oikein toimi...

"Tony Halme perui tulonsa, sillä hänen piti kirjoittaa puhetta puoluekokoukseen, tapahtuman koordinaattori Irmeli korkeakoski harmitteli."

Voin vielä hyväksyä sen, että yhteiskunnan alaluokat äänestävät uhoavan pellen eduskuntaan, mutta että joku gherraa ja mediaa pelkäävä, mukauskovainen, kukkahattutäti on sitä mieltä, että tuo tuomittu väkivalta- ja huumausainerikollinen olisi hyvä esikuva lapsille ja nuorille?
Jos olisin moralistinen uskovainen, niin loukkaantuisin siitä, että pahoinpitelyillä kehuskeleva wannabe-vaimonmurhaajapiripää päästetään lähellekään lapsia, saati kunniavieraaksi. Helvetti, loukkaannun siitä jo nyt. Onhan entisiä narkkareita ja rikollisia raahattu valistamaan lapsia jo iät ja ajat, mutta voidaanko Tony Halmetta laskea "entisten" joukkoon, vai onko joku kuullut hänen katuvan tekemiään rikoksia, taikka myöntävän käyttäneensä laittomia huumausaineita?

Halmeen itsensä mukaan jumala armahtaa, mutta hän ei, onneksi tällä kertaa Halme armahti ja jätti tulematta, sen sijaan tietyt osiot jutussa saivat epäilemään, että Jumala ei todellakaan armahtanut tapahtumaan osallistuneita nuoria:

"Entinen SM-tason sulkapalloilija Ari Paloheimo vastasi pääosin illan musiikista. Hän vetäisi lavalla muun muassa internetin huonoista vaikutuksista kertovan rap-kappaleen"

SM-tason sulkapalloilija on muuten aika rankka meriitti. Varsinkin räppääjälle. Joka kertoo internetin kauhuista. Kyllä se silti aina rasistiset kansanedustajat voittaa.

Huolestuttavinta oli kuitenkin se, että tapahtuman järjestelyihin osallistui myöskin Jyväskylän kaupunki. Selityksenä on, että kaupunki tukee huumeiden vastaista työtä. "Uskonto kunnallispolitiikassa ei ole kovin hyvä asia" selittää apulaiskaupunginjohtaja Maija-Liisa Havia.
Onko huumevalistus päässyt todellakin niin sairaalle pohjalle, että kaupungitkin ovat valmiita tukemaan mitä tahansa, kunhan niillä vastustetaan huumeita? Miten on, Maija-Liisa, saisinko minä vaikka aluksi yhdet 20 tuhatta euroa jolla järjestäisin bile... valistustapahtuman, mihin joukko kamalaa kannabishuumetta käyttäviä suosittuja rap-artisteja tulee esiin.. kertomaan riimein elämästään, etteivät nuoret ikinä koskaan valitsisi tuota turmion tietä?

Onneksi tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu:

"Näyttävästi ennakkomarkkinoitu tilaisuus veti kuitenkin vaisusti väkeä. ... muutama kymmenen kuulijaa seurasi entisten huippu-urheilijoiden kertomuksia uskoon tulosta."

Trailerikatsaus.

Edit: Hups, tätä kirjoitusta ei pitänyt julkaista vielä. Mutta enpä minä sitä ala poistamaankaan, moka mikä moka.

Thunderbirds. Myrskylinnut näyttävät oikeilta, Hood näyttää oikealta, jopa sankareiden leuoissa on tiettyä leveyttä. Silti se näyttää kamalalta. Jos juoni on se, että söpöjen kakaroiden pitää pelastaa pelastajat, niin voiko se olla mitään muuta? Noh, lapsiahan mekin oltiin, kun Myrskylintuihin tykästyttiin. Ei voi odottaa, että elokuvaa tehtäisiin meille, nykyajan lapsethan sillä pitäisi vakuuttaa. Me vanhat hölmöt katsotaan se kuitenkin nostalgian vuoksi.

Collateral vaikuttaakin sitten aikuisten elokuvalta. Pehmo-rock soundtrackillä, arvokas harmaa Tom Cruisen hiuksissa, kohderyhmästä ei voi erehtyä. Markasta vetoa, että tuottajat ovat turvautuneet Jamie Foxxin Samuel L. Jackson -imitaatioon vasta huomattuaan, ettei kukaan uskoisi etteikö aito Samuel L. vetäisi Cruisea lättyyn 2-0.

Resident Evil: Apocalypse Tästä elokuvasta on helppo keksiä kaksi hyvää puolta. Milla Jovovich ja se, ettei ohjaaja ole sama kuin ensimmäisessä osassa. Huolestuttavaa on, että Paul W.S Anderson on kuitenkin kirjoittanut tämän - mies, jonka kynästä ei ole lähtenyt vielä yhtään hyvää elokuvaa. Ohjauspuolella sentään on meritteinä Event Horizon, josta jotkut ihan järkevätkin ihmiset pitävät.

The Village. Mies jonka nimi on yö iskee taas. Traileri ei anna mitään syytä odottaa, että The Village olisi mitään muuta kuin hyvä. Tosin, se ei anna odottaa mitään muutakaan. Jos ohjaajana olisi Petteri Levänperä Keravalta, ketään ei kiinostaisi.

The Aviator. Elokuvien jalaton estejuoksija. Siinä on Leonardo DiCaprio, joka vääntää kamalinta syvän etelän murrettansa, mutta se saattaa silti olla aivan helvetin hyvä elokuva.

Blade Trinity. Joko niitä on kolme? Tätä voisi vaikkapa veikata vuoden sarjisflopiksi, heti Catwomanin jälkeen.

Anacondas. Ensimmäisestä jäi jo niin pahat traumat, että kuka paviaaninuloste keksikään jatko-osan olevan hyvä ajatus, tulisi vastuussa oleva syvänmeren ameega nylkeä elävältä ja syöttää mehiläisille.

K-Pax.

Kohtuullisen surkean päivän* illan pelastussuunnitelmaan kuului K-Pax. Kevin Spaceyn ja Jeff Bridgesin tähdittämä draama mielenterveyspotilaasta/avaruusolennosta. Spacey on takuuvarma näyttelijä ja Bridgeskin voi yllättää, mutta onnekseni huomasin vasta elokuvna katsottuani ohjaajan aiempiin tuotoksiin kuuluneen myöskin Hackersin.

Millainen K-Pax sitten on elokuvana? Paras kuvaus voisi olla piristävän erilainen. Siinä ei ole tehosteita, räjähdyksiä, taikka takaa-ajoja. Kyseessä on siis nykypäivänä harvinainen pienimuotoinen elokuva, joka luottaaa pitkälti henkilöhahmoihin. Onneksi se myöskin onnistuu siinä. Oikeastaan on melkoinen saavutus, että tuollainene lokuvapystyy pitämään minun mielenkiintoni yllä vielä valvotun vuorokauden jälkeenkin.

--
*Tämä päivä sai tuntemaan sympariaa Sir Mahakas McAnkkaa (joka siis kuoli ylensyöntiin murtauduttuaan kuninkaan ruokavarastoon) kohtaan... Ei uskoisi, kuinka surkeassa kunnossa iso mies on, kun erehtyy syömään liikaa rasvaista ruokaa.

Ensimmäinen testi.

Jostain syystä en ole järin yllättynyt:



George Orwell: Nineteen Eighty-Four. You are the
classic warning against the threat of
totalitarianism. To you, politics and
philosophy are inseparable, auchtorities suck
and the reality might not exist outside our
imaginations.


Which literature classic are you?
brought to you by Quizilla

Parkkipaikka on täynnä.

Lovelacen testi linkkaa nettisarjakuvaan nimeltä Slow Wave. Sarja kertoo olevansa "Kollektiivinen päiväkirja", missä ihmisten unet piirretään neliruutuisiksi sarjakuviksi. Ideana varsin mainio ja pikainen selailu paljasti jo pari hyvää strippiä.

Oma suosikkini nettisarjakuvista on, nykyään jo edesmennyt, The Parking Lot is Full. Plif muistuttaa jossain määrin häiriintynyttä versiota Gary Larsonin Harhamasta. Suosittelen lämpimästi selaamaan arkistot läpi, mikäli absurdi huumori ja hävyttömät viittaukset
popkulttuuriin miellyttävät. Sieltä löytyy materiaalia niin koulun ilmoitustaululle, kuin jotain mitä antaa vastalahjaksi Vartiotornista.

Vitun apinat.

Arvoisa riemuidiootti, joka pistit juuri paskaksi rappumme lasioven. Jos tunnistat itsesi (mikä lienee epätodennäköistä, sillä lukeaksesi tätä sinun täytyy omata joitain kädellisten perustaitoja kuten, noh, lukea) niin kiitos ettet jatkanut riehumista rapussa, vaan teit viisaan ratkaisun ja häivyit. Me tässä talossa emme pidä turhasta väkivallasta, mutta näkemyksemme mukaan siihen on tietyissä tilanteissa turvauduttava.

Ystävällisin terveisin: Ne ensimmäisen kerroksen kaksi sinua päätä pidempää ja tuplasti leveämpää äijää.

p.s Voisitko kertoa terveiset myöskin kaverillesi, joka kuuleman mukaan hakkasi naistaan naapuritalon edustalla samoihin aikoihin?