Vuorossa perjantai-action, joka perustuu parin tunnin takaisiin tositapahtumiin:
Ystävälläni on oma stalkeri. Joku tyyppi on yrittänyt hänen asuntoonsa sisään säännöllisen satunnaisesti jo pitkän aikaa. Kertaakaan tyyppiä ei ole saatu kiinni, vaan se on häipynyt paikalta ennen poliiseja. Kerran siitä on kuitenkin saatu hyvät tuntomerkit.
Tällä kertaa ei häipynyt.
Kolme minuuttia siitä, kun tyyppi tunki kätensä postiluukusta sisään seisoin talon toisella ovella ja kämppikseni toisella ovella. Tässä vaiheessa herra vaanija lähti juoksemaan portaita alaspäin - mutta ei koskaan saapunut alas asti. Porraskäytävässä ei kuitenkaan ollut ketään. Tyyppi oli siis piiloutunut johonkin asuntoon.
Koska poliisi oli tulossa, palasin kämppiksen seuraksi alas vahtimaan uloskäyntejä. Tässä vaiheessa portaita laskeutui mies, joka vastasi täysin aiemmalla ahdistelukerralla saatuja tuntomerkkejä. Seuraavista tapahtumista voinee todistaa vähintään pari kerroksellista asukkaita.
Ilmoitin miehelle selkeästi ja päättäväisesti, että tämä ei ole menossa mihinkään, vaan poliisit on kutsuttu. Tästä seurasi tietenkin ihmettelyä siitä, mitä pelleilyä tämä on, hänhän juuri oli lähdössä naisystävänsä luota. En ainakaan muista, että tyyppi olisi kertaakaan kysynyt miksi hän ei saa lähteä, vaan aloitti vakuutella syyttömyyttään ja johdatti naisystävänsä asunnolle. Tämän jälkeen seurasi runsaasti humalaisten ihmisten vakuutteluja siitä, että olimme pellejä, täysin väärässä ja niin edelleen.
Siinä vaiheessa, kun ystäväni olivat saapuneet tunnistamaan miestä, päätti tämä tarttua minua kauluksesta kiinni. Käskin häntä irrottamaan otteensa, hän ei kuitenkaan irrottanut. Tartuin miestä ranteista ja toistin käskyni. Mies ei totellut, vaan irroitti oikean kätensä ja löi minua kylkeen. Koska mies kävi väkivaltaiseksi, jäljelle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin taltuttaa hänet. Pienen painimisen jälkeen mies oli lattialla polvillaan ja kahden itseään suuremman miehen otteessa. Miehen rauhoituttua riittävästi irrotimme otteemme ja mies ei äitynyt väkivaltaiseksi enää ennen poliisia saapumista.
Poliisien saavuttua paikalle asianosaiset kertoivat versionsa tapahtumista. Mielenkiintoisena seikkana mies ja hänen naisystävänsä muuttuivat poliisien saavuttua huomattavasti lauhkeammiksi, eivätkä maininneet kertaakaan tuota pientä painiottelua.
Poliisit eivät kuitenkaan pystyneet tekemään mitään, kun ei ollut varmaa tunnistusta siitä, että se nimenomaan olisi ollut siellä oven takana tällä kertaa. Todennäköisyys sille, että se olisi ollut kyseinen tyyppi on aika suuri, mutta ei siis aukoton.
Joka tapauksessa faktat ovat: 1) hiippari ei poistunut talosta 2) kyseinen tyyppi oli ainut joka yritti poistua ja 3) kyseinen tyyppi vastasi täysin hiipparin tuntomerkkejä.
Aika ehkä näyttää jollain tapaa oliko kyseessä sama tyyppi. Jos näin on, niin nyt tyyppi ainakin tietää, että sen touhuja ei katsota hyvällä. Kahden vuoden hiippailut antavat kyllä olettaa, että kuka hiippailija onkaan, niin sillä ei ole läheskään kaikki kotona. Siksipä ei voi sanoa, etteikö se tulisi takaisin, vaikka olisikin jäänyt kiinni. Jos seuraava kerta tulee, niin mitä sitten tehdä? Tyyppi pitäisi saada verekseltään kiinni, jotta poliisi voisi tehdä asialle mitään.
