Pakkaspäivän saalis.

Olen ennenkin tunnustanut paheeni, eli lehtiroskisten tonkimisen. Tänään tongin 200 euron edestä lehtiä. Irtonumerohintojen perusteella laskettuna siis, reaaliarvo on jossain huomattavasti lähempänä nollaa, onhan ne muiden mielestä roskia. Mutta kun on niin pahasti koukussa lukemiseen kuin minä ja vanhempani ja naapurit, niin sillä ei ole niinkään väliä, onko lehti uusin numero vai parin kuukauden takainen. Tosin mahtui mukaan uusiakin lehtiä, niinkuin kaksi uusinta numeroa Tekniikan Maailmasta.

Omaan lukuun noista lehdistä tulee kolmasosa, loput menee sitten porukoille ja naapureille, kunhan siellä taas poikkean. Pitäähän vanhempiakin joskus lahjoa...

Tieteissosialisointia.

Eilen pidettiin scifi-seurojen yhteistyökokeus ja paikallisen scifiseuran syntmäpäiväbileet. Vetkuttelin lähtöä kauan ja nukuin autuaasti kokouksen yli, mutta lopulta päätin kuitenkin lähteä, kun kämppis tyttöystävineenkin innostuivat lähtemään mukaan. Hyvä niin. Oli oikein hauska ilta, oli mukava tutustua paikallisiin ja ei-paikallisiin scifiharrastajiin, ehkä nyt uskaltaa tunkea nokkansa myös muihin tapahtumiin.

Jyväskylässä, kun viimein vuosien yrittämisen jälkeen (hmm... taisin suunnitella tuota hurjaa operaatiota sellaiset viisi vuotta) sain itseni raahattua scifistien tapaamiseen, niin siitä seurasi hyvin mielenkiintoinen kesä Finnconin parissa.

Eiliset jatkot Plevnassa toimivat myös huomattavasti paremmin kuin baarijatkot keskimäärin. Ravintolassa oli meillä scifisteillä oma savuton tila ja Star Wars pyörimässä televisiossa. Tilaukset tuotiin pöytiin joten palvelu oli erinomaista ja ruoka(!) hyvää. Musiikkikin oli taustalla, eikä häirinnyt puhumista. Tuollaisia ravintolailtoja voisi harrastaa useamminkin. Syödään ja juodaan hyvin ja jauhetaan paskaa leppoisissa tunnelmissa. Ei sieltä malttanut lähteä, ennen kuin töihin. Pitkästä aikaa tuli juteltua ja tutustuttua uusiin ihmisiin. Oikein mukava ilta, taputukset Tampereen scifisteille.

Suomen laki 2: vähäisemmät rikokset.

Tässäpä muutamia, uskoakseni vähemmän tunnettuja, kohtia suomen laista. Tämän vanhan luonnoksen innoitti kaivamaan esiin Finland for Thoughtissa ollut kirjoitus tyhmistä laiesta.

6 § Ydinräjähderikos

Joka tuo maahan taikka täällä valmistaa tai räjäyttää ydinräjähteen tai pitää
sellaista hallussaan, on tuomittava ydinräjähderikoksesta vankeuteen vähintään
kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.

Niin... Asiaan liittyy myöskin seuraava lainkohta:

9 § Yleisvaarallisen rikoksen valmistelu

Joka tehdäkseen 1–5 §:ssä tarkoitetun rikoksen pitää hallussaan pommia, muuta
räjähdettä taikka vaarallista laitetta tai ainetta, on tuomittava yleisvaarallisen
rikoksen valmistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Yleisvaarallisen rikoksen valmistelusta tuomitaan myös se, joka tehdäkseen
ydinräjähderikoksen hankkii ydinräjähteen valmistukseen tarvittavia laitteita tai
aineita taikka siihen tarvittavan valmistuskaavan tai -piirustuksen.

Kun massatuho on saatu alta pois, voidaankin siirtyä ruumiisiin. Jani jo ehtikin kimppakämpän iloja mainostavan artikkelini kommenttiosastolla miettimään tällaisen lain olemassaoloa:

12 § Hautarauhan rikkominen

Joka

1) luvattomasti avaa haudan tai ottaa sieltä ruumiin tai sen osan, ruumisarkun tai
hautauurnan,

2) käsittelee hautaamatonta ruumista pahennusta herättävällä tavalla tai

3) turmelee tai häpäisee hautaa tai kuolleen muistomerkkiä,

on tuomittava hautarauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi
vuodeksi.

Mutta palataan takaisin kansanmurhiin:

6 § Joukkotuhonta

Joka jonkin kansallisen, rodullisen, etnisen tai uskonnollisen ryhmän taikka niihin
rinnastettavan kansanryhmän hävittämiseksi kokonaan tai osittain

1) surmaa ryhmän jäseniä,

2) aiheuttaa ryhmän jäsenille vaikeita ruumiillisia tai henkisiä sairauksia tai
vammoja,

3) ryhtyy pakkotoimiin syntyvyyden ehkäisemiseksi ryhmän piirissä,

4) pakolla siirtää lapsia ryhmästä toiseen tai

5) muulla vastaavalla tavalla olennaisesti huonontaa ryhmän elinehtoja,

on tuomittava joukkotuhonnasta vankeuteen vähintään neljäksi vuodeksi tai
elinkaudeksi.

Yritys on rangaistava.

Täytyy myöntää, että jos joskus edessä on rikosrekeisterin hankkiminen, niin tämän rikoksen haluan sinne. Ajatelkaas nyt, kuinka hienolta kuulostaisi "joukkotuhonta".

7 § Joukkotuhonnan valmistelu

Joka 6 §:ssä mainitussa tarkoituksessa

1) sopii toisen kanssa joukkotuhonnan tekemisestä tai

2) laatii joukkotuhontasuunnitelman,

on tuomittava joukkotuhonnan valmistelusta vankeuteen vähintään neljäksi
kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

Tämä olisi astetta helpompi, ei tarvitse kuin uhrata hetki aikaa joukkotuhontasuunnitelman tekemiseen, ilmiantaa itsensä poliisille ja kohta sinulla olisi katu-uskottava rikosrekisteri "joukkotuhonnan valmistelu". Sitten ei kun hakemaan töitä lasten parista!

3 § Lievä sodankäyntirikos

Jos sodankäyntirikos, huomioon ottaen aiheutettu seuraus tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä sodankäyntirikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Joka sotatoimessa 1) käyttää kiellettyä sodankäyntitapaa tai taisteluvälinettä, 2) väärinkäyttää haavoittuneita tai sairaita suojaavaa kansainvälistä tunnusmerkkiä taikka 3) muulla tavoin rikkoo Suomea velvoittavan sodankäyntiä koskevan kansainvälisen sopimuksen määräyksiä tai yleisesti tunnustettuja ja vakiintuneita kansainvälisen oikeuden mukaisia sodan lakeja tai tapoja, on tuomittava sodankäyntirikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja
enintään kuudeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava.

Miten yritetään käyttää kiellettyä sodankäyntitapaa? Mutta jos puhutaan edelleen rikosrekisterimerkinnöistä, niin "Lievä sodankäyntirikos" kuulostaa nössömmältä kuin liikenteen törkeä vaarantaminen.

Kolme viimeisintä vuotta.

Meinasin tehdä aikameemin, mutta kun sitä lähti täyttämään tuntuivat vuodet olevan täynnä samaa ruikutusta, aivan kuin mikään ei olisi muuttunut. Se tunne on kovin usein vieraanani.

Mutta jos ihan oikeasti mietitään, niin mitä minä olen tehnyt kolmen vuoden aikana?

-Päässyt eroon lääkärikammosta.
-Päässyt eroon neulakammosta.
-Päässyt hyvin pitkälti eroon paniikkikohtauksista.
-Lakannut pelkäämästä valtavan monia asioita.
-Suurimmaksi osaksi päässyt ylös masennuksesta.
-Päässyt eroon ahdistuksesta.
-Oppinut hoitamaana sioita puhelimella, sen sijaan että kammoiksuisin sitä yli kaiken.
-Oppinut puhumaan vieraille ihmisille monissa tilanteissa.
-Tullut isketyksi.
-Ollut kahdesti palkkatöissä ja kahdesti työharjoittelussa.
-Saanut vakituisen työpaikan (tosin edelleen koeajalla).
-Ollut järjestämässä yhtä maailman suurinta alansa tapahtumaa.
-Laihduttanut vähän yli 20 kiloa.
-Kohottanut kuntoa.
-Saanut verenpaineeni kohdalleen.
-Uusinut vaatekaapin sisällön.

Kun noita listana katselee, niin aika moni asia on muuttunut kolmen vuoden aikana. Olen nyt ehjempi ihminen kuin ehkä koskaan, kun kolme vuotta sitten olin monella tapaa pahimmassa aallonpohjassa. Tietenkin useimmat asiat noista on ollut tekeillä pitkään, mutta vasta nyt muutos on tapahtunut. En enää tajua miten kestin vuosikausia sitä elämää mitä elin. Tai enhän minä kestänytkään. Siksi osuinkin pohjaan kolme vuotta sitten, se kävi liian raskaaksi jo ihan fyysisestikin.

Kimppakämpän iloja.

Kämppis tyttöystävineen palasi tänään, joten pääsen taas nauttimaan yhteisasumisen iloista. Tyttöystävä alkoi tuossa kaupassa käydessä selittämään, että jos se liukastuu ja kuolee, niin he sopivat että saan harrastaa seksiä tämän ruumiin kanssa.

Kai se on mukavaa, että kämppikset voivat jakaa asioita, mutta kannatan kyllä silti enemmän ruokakulujen jakamista. Tai ruuanlaittovuoroja. Enkä kyllä pahastuisi siitä, että noita ihan kaikista perversseimpiä juttuja ei tarvitsisi kuulla...

Muista aina liikenteessä, monta pässiä ompi BMW:ssä.

Vaikka bemari tekeekin hienoja autoja, niin kyseisen merkin kuskit tekevät siitä legendan. He keksivät aina uusia tapoja piristää tylsää liikennettä, kuten vaikka tulevat kaupungin keskustassa vastaan kylki edellä renkaat huutaen.

Eilen kotiin ajellessa tuli taas todistettua harvinaisen itsetuhoista liikennekäyttäytymistä. Joskus ennen Orivettä taustapeiliin ilmaantui yhtäkkiä vanha 5-sarjalainen. Se ohitti meidän muodostaman kolmen auton letkan ja jatkoi matkaansa muutaman kymmenen kilometrin ylinopeudella. Eihän siinä mitään, itse kukin tekee noin kiireessä, mutta tämä bemarikuski oli päättänyt lisätä vaikeusastetta. Oli nimittäin yö, eli pimeää, kyseisellä tiellä ei ole katuvaloja ja tyypillä ei ollut autossa valoja päällä.

Tosin tuo ei ollut mitään verrattuna kanadalaiskaverini toissapäiväiseen kohtaamiseen paikallisen bemarikuskin kanssa. Kaveri ajelee moottoritietä, kun sattuu vilkaisemaan sivulle ja huomaa, että risteävältä tieltä syöksyy päin 7-sarjalainen bemari pitkästi toistasataa. Ei siinä sit muuta, kuin jarruille seisomaan ja pikainen kaistanvaihto, jolloin bemari ainoastaan tönäisi kaverin auton keskikoroketta päin. Mutta se ei ollut tarpeeksi tälle sankarille, ehei. Bemarikuski pysähtyy tien viereen ja kaverin kävellessä paikalle, hyppää autosta kaljapullon kanssa ja yrittää lyödä sillä kaveria naamaan. Kaikkien onneksi kaveri on Aikidon harrastaja, joten se väisti ja veti tyypin maihin ja piti maissa poliisin tuloon saakka. Bemarikuski oli noin 18-vuotias ja täysin perseet olalla.

Olen jo kauan epäillyt, että BMW käyttää sisustusmateriaaleissaan myrkyllistä liimaa, josta haihtuvat höyryt tekevät mahdottomaksi sivistyneen ajamisen. Vaikutus tuntuisi olevan erityisen vahva nimenomaan nuorten kuskien kohdalla. Ehkä tämäkin on Illuminatin salajuoni, niin kuin seksuaalinen vapautuminenkin...

Päivän sekalaiset.

Blogaaminen ei ole innostanut, vaikka negatiivista sanottavaa olisi riittänyt monestakin asiasta. Sunnuntain Hesari pisti vituttamaan urakalla, kun luin vastineita Ville Oksasen aikaisempaan ansiookkaaseen kirjoitukseen tekijänoikeuksista. Erityisesti Tanja "kirjarovio" Karpela nostatti v-käyrää osoittamalla jälleen kerran täydellistä käsityskyvyn puutetta. Karpelan vastaus hyvin perusteltuihin huoliin uuden tekijänoikeuslain sisällöstä oli hyvin pitkälti referoitavissa lauseeksi "Oksanen on pelle jätkä". Ei liene mitään toivoa, että laista ei tulisi sutta, jos ministerit tuntuvat lähinnä halveksuvan kaikkia, jotka epäilevät Teoston mielipiteiden oikeellisuutta.

Teoston mielipiteistä puheenollen, kyseinen lafka ei tunnu itsekään tietävän miten sen omat säännöt menevät. Musiikin lisensointiasioista Teostoon soitettaessa on saatu kaksi päinvastaista vastausta, jotka kummatkin ovat erilaisia, kuin ulkopuolisen lakimiehen näkemys asiasta. Ketä pitäisi siis uskoa? Mikäli uskotaan toista Teoston edustajaa toisen ollessa oikeassa, edessä on lakitupareissu ja rankat vahingonkorvaukset. Ulkopuolisen lakimiehen ehdotus tuntui kaikista turvallisimmalta. Mutta suorastaan naurettavaa pelleilyä. Ilmeisesti Teosto on tottunut siihen, että asiat tapahtuvat niinkuin ne heille kulloinkin sattuvat sopimaan. Mitä turhaan luoda selkeitä säännöksiä, kun rahaa voi pyytää siitä mistä huvittaa ja jos juttu menee oikeuteen, niin Teosto voittaa aina.

--
Positiivisempana asiana voisi mainita, että uusi Audi RS4 näyttää ihan helvetin hyvältä.

Tanja Karpelan täytyy erota.

Tanja Karpela on kulttuuriministerinä huono vitsi. Hän on lyhyen virassaoloaikansa osoittanut vetävänsä ehdotuksensa ns. perseestään, käyttämättä minkäänlaista järkipohjaista harkintaa. Ehdotus urheiluohjelmien valtiontuista on sentään vain verorahojen tuhlausta ja niin typerä, että se tuskin menee läpi. Huomattavasti huolestuttavampi on arvon kulttuuriministerin esitys suodantinohjelmistojen pakollisuudesta koulujen ja kirjastojen tietokoneille. Kuinka ihminen, joka kannattaa avoimesti mielivaltaista (suodatinohjelmat todellakin ovat sitä) sensuuria voisi toimia kulttuuriministerinä? Kulttuuri ja sensuuri ovat toistensa verivihollisia.

Mikäli suodatinohjelmistojen haitat eivät ole vielä tuttuja, niin Mitvit ja Effi vääntävät asian paksusta rautalangasta hyvin ansiokkaasti.

Koska Karpela on osoittanut täydellisen kykenemättömyytensä toimia kulttuuriministerin virassa, tulisi hänen välittömästi erota. Tämä on vaatimus.

Toinen testi.

Tämän blogin toinen testi (via Sininen Ikuisuus):

You come from the Night Sky. You're drawn to the
stars and planets, and it's no wonder why, you
came from them.


Where Did Your Soul Originate?
brought to you by Quizilla

Hänellä on kieli kuin sähköankerias ja hän pitää miehen kitarisojen mausta.

Päivän DVD-vinkki: Gigantista löytyy Black Adderin neljä kautta 8.90 eurolla kappale. Eli koko sarja maksaa noin 35e. Samat neljä levyä ja pahvilaatikon sisältävä boxi maksaa parisen kymppiä enemmän.

--
Eilisen Aamulehden "Villimpi pohjola" -strippi oli lähes sanasta sanaan keskustelu, jonka kävin ystäväni kanssa odotellessamme tämän shoppailevaa naista. Mieleen tulee kaksi pelottavaa selitystä.

Ehkäpä sarjakuvan piirtäjä on käyttänyt muukalaisten kokeiden hänelle antamia telepaattisia voimia ja varastanut keskustelun päästäni (tai täältä, tosin en muista kirjoitinko sitä tänne). Tai huomattavasti todennäköisempi ja huolestuttavampi vaihtoehto on, että minun ja ystäväni keskustelut sisältävät huomattavan paljon tyhjänpäiväisiä itsestäänselvyyksiä.

Päivän opetus

Rakas päiväkirja. Tänään opin, ettei ole hyvä idea jättää nukkumista neljään tuntiin, lukea kauhua ja mennä yöksi töihin. En yleensä reagoi moiseen mitenkään, mutta tänä yönä kerran jos toisenkin olin näkevinäni silmäkulmasta liikettä ja uhkaavia hahmoja. Erityisen aavemaista oli (oletettavasti) koiran ulvova haukunta, jonka tunnistaminen kesti hyvän hetken...

Lisäksi opin tänään, että ilmeisesti postinjakajilla on nykyään huonompi aloituspalkka kuin meillä lehdenjakajilla. Törkeää. Jopa Aku Ankka piti postin työtä niin ylevänä, että pinnisteli kirjeet perille niin tuulessa kuin tuiskussakin - ja kaikkihan me tiedämme kuinka harvinaista moinen työhän panostus Akun tapauksessa on.

Sosialisti ®

Päivän Demari tietää kertoa, että Suvi-Anne Siimes ei todellakaan ole sosialisti, ja jos olisi, hän olisi piraattisosialisti:

Ollakseen sosialisti, pitää täyttää tietyt kriteerit. Niistä taas päättää se, jolla on siihen oikeudet.
Yksi tämän lehden historiallisista haaroista ... ilmestyi nimellä Sosialisti. Tuotemerkkiin liittyvät oikeudet ovat siis tietysti täällä.
Jos vaikkapa Suvi-Anne Siimes haluaisi esiintyä sosialistina, siihen pitää pyytää lupa esimerkiksi minulta, pyhiinjäännöksen vartijalta.

Ehkäpä Demari voisi tehdä jotain amerikkalaiselle tavalle käyttää sanaa "sosialisti" kuvaamaan niitä hallintoja, joita äärioikeistolainen punaniskajenkki ei voi hyväksyä ja joka tulisi tuhota asevoimin?

Päivän linkit.

Viattoman oloinen lastenkirja paljastuukin heikosti verhotuksi oppaaksi maata valloittamaan saapuneille avaruuden muukalaisille.

Näin kotimaisena scififanina on mukava katsella kuvia amerikkalaisista coneista. Silloin on helppo valehdella, että "luojan kiitos, ainakaan en ole niin kuin nuo tyypit".

Jopa Suomi24:n keskusteluista löytyy esimerkki siitä, että joskus nainen tietää milloin lähteä.

Joskus muoti on vain kertakaikkisen väärin. Tosin tuo takki on aika villi. Ei sitä päällensä pistäisi, mutta tulevaisuuteen sijoittuvaan scifileffaan se voisi olla omiaan.

--
Miksi ihmeessä lesbojen pitää olla niin viehättäviä? Olen nyt kahden päivän sisään onnistunut tapaamaan enemmän kiinostavia lesboja, kuin heteronaisia kahteen kuukauteen. Tässä käy kohta katkeraksi. Naiset vievät kaikki minun naiset.

Mitä lehtien jakaminen opettaa historiasta.

Hipit.
Hippejä pidetään yleensä harmittomina pasifisteina, mutta lehtien jako on opettanut, että paskat hipit mitään suvaitsevaisia puunhalaajia olleet. Reitin ainoassa 60-luvulla rakennetussa talossa on sellaiset silpomalaitteet postiluukkuina, että sormet pois. Epäkäytännöllisen kokoinen luukku täynnä sojottavaa metallia ja teräviä reunoja, valmiina pilkkomaan päivän uutiset ja jakajan raajat.

Lapset.
Ilmeisesti 70-luvun lapset olivat huomattavasti tyhmempiä kuin nykyään. Nykyään 12-vuotiaat virittävät tietokoneita toimimaan, mutta ilmeisesti 70-luvun lapset eivät osanneet edes hissiä käyttää telomatta itseään - päätellen siitä, että vielä 1974 rakennetussa hississä kielletään alle 12-vuotiaita käyttämästä hissiä yksin. Tai ehkäpä kyse oli salajuonesta jolla pakotettiin laiskanpulskeat kaupunkilaiskakaratkin liikkumaan.

Lihaviksi syntyneet.

Päivän (8.2.04) Aamulehti kirjoitti lihavuustutkimuksesta otsikolla "Puolet lihavuusalttiudesta peritään". Artikkeli antoi lihavuuteen hieman erilaisen näkökulman, kuin aiemmin mainittu uutinen Ruotsissa harkituista lihavien keskitysleireistä:

"Ihmisen alttius lihomiseen on osin periytyvää. Arvellaan, että ainakin puolet tapauksista voidaan selittään geneettiseen perintöön liittyvillä tekijöillä, sanoo Helsingin yliopistollisen keskussairaalan professori Aila Rissanen."

Asiastahan on väitelty, ainakin jollain tasolla, kauan. Lihovatkot oiset siksi, että ovat laiskoja paskoja, vai onko alttius perinnöllistä, jolloin lihomattomuus saattaisi pahimmillaan vaatia fakiirin elämänhallintaa.

"Myös luontoa on syyttäminen, sillä vuosisatojen kuluessa alttius lihomiseen on rikastunut maapallon nykyiseen väestöön.
-Nälänhätien seurauksena sellaiset ihmiset, joilla on alttiutta tehokkaaseen energiansäilöntään, siis lihomiseen, ovat säilyneet pidempään hengissä."

Kun laihat luonnontieteilijät arvostelevat lihavia, heitä kannattaa muistuttaa siitä, että laihuuteen taipuvaiset olivat geneettisesti huonompia ja kuolivat pois. Mikäli siis haluaa sortua käyttäämään niin epäkorrekteja termejä. Jos minulta kysytään, niin tiettyjen luonnonvalinnan ihailijoiden kanssa keskustellessa se olisi varsin oikeutettua.

Ikävä kyllä, taipumus lihavuuteen on tässä seuraavaa nälänhätää odotellessa haitaksi. Nyky-yhteiskunnan ollessa sellainen loppumattomien puuropatojen paratiisi kuin se on. On silti täysin naurettavaa, että nykyään yritetään tehdä sairautta ominaisuudesta, joka on pitänyt ihmiskunnan hengissä tuhansien vuosien ajan.

Yltäkylläisyydessä on eletty muutamia kymmeniä vuosia. Vielä ei ole aika tuomita epäonnistuneiksi biologisia mekanismeja, jotka ovat olleet hyväksi miljoonia vuosia. Ei vaikka ne juuri nyt olisivatkin haitaksi kansanterveydelle. Pitää keksiä tapoja, joilla kyseisen perusominaisuuden aiheuttamat haitat kierretään, eikä yrittää kieltää sitä.

Helppoa se tuskin tulee olemaan. Artikkelissa heitetään myöskin kylmää vettä laihdutuslääkkeiden odottelijoiden niskaan:

"Energiatasapaino on ihmisen hengissä säilymiselle niin tärkeä, että jos sen yhteen mekanismiin vaikutetaan jollain lääkkeellä, se korvautuu toisella mekanismilla.
Siksi niin sanotun muokarilääkkeen löytäminen voi olla paitsi vaikeaa myös vaarallista. Sellainen lääke voisi tuhota jonkin hengissä säilymisen kannalta välttämättömän mekanismin."

Vaikuttaa siis siltä, että meidän geneettisesti ylivertaisten yksilöiden pitänee tulevaisuudessakin vahtia syömisiämme ja harrastaa liikuntaa, jottemme tukehtuisi omaan erinomaisuuteemme.

Öyhötyksen määritelmä?

Öyhötyksestä on tullut jo lähestulkoon muotisana. Se onkin kieltämättä varsin onnistunut termi, mukavan pehmeä lausua. Tarkkaa merkitystä en minäkään tunne, mutta luulisin, että tämä video voisi toimia visuaalisena määritelmänä öyhötykselle: Appetite 4 destruction

Olenko aivan väärillä jäljillä?

Hetki hautausmaalla.

Olenkohan koskaan kirjoittanut suurimmasta asennevammastani elämää kohtaan?

Minä olen aina ollut varsin terve. Omasta mielestäni siis. Eikä minusta lääkäritkään ole koskaan onnistuneet mitään suurempaa vikaa löytämään, vaikka parina viime vuonna olenkin meinannut hajota talveen.

Minulle on kuitenkin koko ikäni vakuuteltu, että olen huonokuntoinen ja kuolen kohta. Lähinnä siksi, että olen aina ollut lihava. Ja kuten tunnettua, lihava tarkoittaa huonokuntoista ja sairasta.

Tuon seurauksena olen onnistunut kehittämään itselleni syyllisyydentunnon siitä, että tunnen oloni hyväksi. Koska kaikki sanovat muuta, niin tämän täytyy olla jotain harhaa. Koska en kuitenkaan ole ollut sairas, tai tunne oloani sairaaksi, ainoaksi vaihtoehdoksi jää, että sairastun kohta ja sitten kuolen.

Uskon siis kuolevani nuorena. Periaatteessa olen siis tosi rock, itsetuhoinen kuin Jimi Hendrix ja kaikki muut, jotka kuolivat nuorina - tai ainakin yrittivät parhaansa. Käytännössä olen lähinnä pessimisti. En viitsi suunnitella mitään pitkälle tulevaisuuteen. Miksi säästäisin eläkettä varten, kerran kaikki ovat sitä mieltä, etten ole silloin enää elossa? Miksi luoda uraa pitkällä tähtäimellä, jos olen liian sairas lievittääkseni keski-iän kriisiä Jaguarilla, vaikka siihen silloin ehkä olisikin varaa? Kaikki pitäisi saada heti ja nyt. Kolmekymppisenä minun pitäisi olla saavuttanut kaikki mitä haluan, koska silloin ehtisin ehkä hetken nauttiakin siitä.

Olen tainnut mainita asian ennenkin ohimennen ja sanoa, että tuo tosiaankin on varsin ahdistava tapa katsoa tulevaisuuteen. Kun ikää on kertynyt päälle kahdenkympin, niin sitä on alkanut tajuamaan, että jos tuossa aikataulussa haluaisi pysyä, niin alkaisi olla jo helvetinmoinen kiire.

Jos suunnittelet matkaavasi ympäri maailmaa kun olet eläkkeellä, onnitteluni. Mahtaa olla hienoa uskoa omaan kuolemattomuuteensa niin paljon, että uskaltaa suunnitella jotain kymmenien vuosien päähän.

Miksi mietin tätä nyt? Siksi, koska helvetillinen työyö ei loppujen lopuksi ollut kovinkaan kamala. Melkein kaikki saivat lehtensä ajoissa ja todennäköisesti melkein kaikki saivat ylipäätänsä lehtensä. Joka tapauksessa, roudasin neljän tunnin melkein jatkuvasti pariakymmentä kiloa lehtiä. Puolenkin kilometrin kävely tuntui aika pitkältä lehtien kanssa. Se sai miettimään, että tätäkö se on olla huonossa kunnossa?

Onko 20-30 kilon laukku normaalikuntoiselle aikuiselle kevyt? Eikö normaalikuntoinen hengästy, vaikka ravaisi neljä tuntia rappuja? Jos jaksaa juosta keskiverron matkan cooperissa, niin tarkoittaako se sitä, että kävelisi putkeen vaikka Helsingistä Turkuun, jos sattuisi huvittamaan? Ja lähtisikö sitä pirteänä takaisin käytyään kaljalla ravintolalaivalla?

Hassua, mutta minulla ei todellakaan ole mitään käsitystä siitä, millaista olisi olla hyvässä, tai edes keskinkertaisessa, kunnossa.

Itsetuntoni on pelastettu.

Onnistuin edes kertaalleen toimittamaan kaikki lehdet ennen kello kuuden takarajaa. wohoo. Eilen meni vartin yli, mutta virheitä ei ilmeisesti tullut yhtään. jihaa.

Lähinnä tämä työ tuntuu siltä, että minulle maksettaisiin kuntoilusta. Ravataan ylös ja alas portaita kymmenen lehtikilon kanssa ja hortoillaan ympäri omakotialueita surkealla ilmalla. Homma on siis lähes unelmaduuni verrattuna vaikkapa puhelinmarkkinointiin. Siinä pitäisi hakata henkisesti päätänsä seinään, eikä edes saisi raitista ilmaa. Palkkakin olisi huonompi.

Huomenna on kuitenkin edessä helvetti. Jos kahdestaan opastajan kanssa ei meinattu selvitä siitä helvetin omakotitaloalueesta ajoissa, niin heitän villin veikkauksen jotta itse voisin ehkä säkällä saada sen jaettua aamukymmeneen mennessä... Pahoittelut aamukahvienne pilaamisesta jo etukäteen.