Kuin kaksi ihonhoitotuotepurkkia?

Aivan kuin näissä olisi nähtävässä pienoista yhdenmukaisuutta:
"Regenerate" -ihonhoitotuotteen mainos Resident Evilistä ja kosmetiikkafirma Olayn uuden "Regenesist" -tuotesarjan standi.

Edit: Nyt pitäisi toimia ja huomion vitsikkyyden puute paljastuu kaikessa karmeudessaan.

Ole mies ja tee se!

Sadepäivien ratoksi: Yhdysvaltain laivaston historiallinen kuvapankki.

Charlie surffaa.

Kaikkea sitä menee tekemään, kun vanhaksi elää.

Pohjannaula oli keilakka Telakalla ja sinnehän piti tietenkin mennä. Pohjannaulan keikka aikoinaan Tammerfestissä kun on edelleenkin aika lähellä kaikkien aikojen keikkalistani ykkössijaa - ja se oli ensimmäinen kerta kun kyseistä yhtyettä kuulin.

Niin, no, joka tapauksessa pääsi käymään niin, että minä tanssin. Se on asia, jota ei vaan kertakaikkiaan pitäisi tapahtua. Elämänfilosofiani on jo kauan ollut "Charlie ei surffaa ja minä en tanssi" - paitsi nyt. Usean kappaleen ajan. Ja se oli hauskaa.

Jos joku nyt haluaa tietää, millainen musiikki riivaa minutkin tanssimaan, niin joudun varoittamaan, että älkää hyvät ihmiset kuunnelko Pohjannaulaa äänitteinä. Ne eivät tee bändille minkäänlaista oikeutta, vaan homma toimii livenä aivan eri tavalla. Menkää keikalle, jos jalka ei ala vipattaa, niin siihen on kaksi todennäköistä syytä, joko olet kuollut taikka rampa.

Musiikkilaji on kait jotain kansanmusiikin kaltaista mäiskettä, mutta jos yrittäisin genrettää, menisin kuitenkin metsään arvauksessani. Yleisöä tuntuu löytyvän aika monen musiikillisen kuppikunnan kannattajista. Se päällimmäisin mieleen jäävä asia on tanssittavuus, useimmissa biiseissä primitiivinen rytmi hakkaa päähän metrisisellä halolla. Eräässä biisissä varsin kirjaimellisesti, vieraileviin soittimiin kun kuuluu niin metriset halot, maitotonkat kuin viikatteetkin. Mutta turha selittää tuonkaan vertaa, kokeilkaa kun siihen seuraavan kerran mahdollisuus tarjoutuu.

Avoin kirje iltapäivälehtien toimittajille.

Arvoisa iltapäivälehden toimittaja. Koska selkeästi selaatte tätä "intter nettiä" löytääksenne uutisaiheita, saanen tarjota oman vaatimattoman lööppiehdotukseni. Sillä jos saan puhua ihan suoraan, niin minua vituttavat nämä 'uutiset' siitä kuinka Matti Vanhanen oli kuusi vuotta sitten samassa huoneessa naisen kanssa.

Katsokaas, tänään valittiin uusi paavi. Se saattaa tulla nyt melkoisena shokkina, mutta huomenna jokainen lehti tulee toitottamaan asiaa. Siksi ehdotankin, että lähdette hieman eri linjalle uutisoinnissanne ja kerrotte asian vähemmän tunnettuja puolia, kuten:

PAAVI KUULUI HITLER-JUGENDIIN!

Mikäli ei paljastu jotain järisyttävää katastrofia, kuten että lasten olemassaolo todistaisi Matti Vanhasen harrastaneen seksiä (hups, taisinpa lipsauttaa paljastuksen, yrittäkää unohtaa se) niin voidaan samaa teemaa jatkaa vielä ylihuomennakin, esimerkiksi:

TEINI-PAAVI TAISTELI NATSIEN PUOLELLA!

Ellette usko minua, niin voitte tarkastaa nämä faktat Wikipediasta, tietosanakirjasta jota kuka tahansa voi muokata. Mutta sillä tuskin on väliä, sillä ovathan nuo loistavia lööppejä.

p.s Hienoa muuten, että enää voi syyllistyä minkään sortin kunnianloukkaukseen, vaikka vahingossa sanoisi jotain sellaista kuin "Paavi on vanha natsi". Ehkäpä tietyt uskonnollisessa vakaumuksessaan vahvat tahot voisivat hommata menneisyyteensä viattomia luurankoja, joiti voisi hyväksikäyttää irroittamalla ne täysin asiayhteydestä, kuten tässä paavijutussa voi tehdä. Niin ei tarvitsisi haastella oikeuteen marginaaliin kuuluvia blogaajia.

Tässä ei ole mitään pelottavaa.

Aamulehti 19.4.2005:

"Kymmenvuotias Francesco di Giasante puolestaan sanoi pelkäävänsä, että uusi paavi tulee Afrikasta.
- Koulussa on sanottu, että jos paaviksi valitaan musta, aurinko syöksyy maahan ja se on maailmanloppu."

Etsivä löytää.

Kirosin syksyllä kadottaneeni aurinkolasini. No, eiväthän ne tietenkään oikeasti hukassa olleet. Ruuvumeisseliä etsiessäni ne löytyi laukusta, jonka olin mielestäni penkonu läpikotaisin jo kolmesti. Puoli vuotta laukussa ilman koteloa tietenkin meinaa sitä, että ne ovat jossain määrin kärsineitä, mutta eiköhän ne vielä kasaan saa.

Läheisessä talossa on ilmeisesti kevätsiivous meneillään ja ihmiset ovat raahanneet valtavat kasat huonekaluja roskiin. Me pummit taas kaivetaan lavalta kaikki käyttökelpoinen. Kierrätys toimii. Itselle löytyi kaksi kaappia, kummatkin entisiä stereokaappeja, mutta varsin käyttökelpoisia. Toinen oli purettu siististi osiin, ruuvit muovipussiin ja pussi teipattu kiinni puuosiin. Siisti tapa heittaa romua pois. Lisäksi löytyi hieman kärsinyt taittotuoli, josta pitäisi tulla vielä mukava kesäkaluste.

Paska aika.

Kevät. Se on paskaa aikaa.

Tämä kevät tosin on ollut huomattavasti normaalia miellyttävämpi vuodenaika. Ehkäpä siksi, että kaupungissa kevät ei pääse niin hyppimään silmille sulavine järvineen ja veteline teineen. Lumet vaan tuntuivat yht'äkkiä katoavan ja maailmasta tuli pölyinen ja kuolleemman näköinen kuin syksyllä.

Lyhyt vierailu korpeen taas muistutti, että nyt tosiaan on kevät. Kaikki oli märkää, lumikinoksia oli siellä täällä ja järvet näyttivät sillä keväisellä tavallaan erittäin, noh, keväisiltä. En tajua mikä ihmeen ehdollistuma päässäni on, mutta heti kun nään keväisen järven, iskee kaipuu toisen ihmisen lähelle. Noin kiltisti ilmaistuna.

Osansa saattaa olla myös sillä, että tätä kevättä ei ole tarvinnut kärsiä yksin korvessa. Toisen ihmisen lähellä oleminen on varsin hyvää kevätterapiaa. Vaikkakin siis ihan kaverillisessa mielessä. Vaikka monet tuntuvat olevan hyvin huolestuneita siitä, että se voisi johtaa johonkin muuhunkin. Itse en tuota huolta jaa. Siksipä kokeilin laittaa pitkästä aikaa myös deitti-ilmon. Jos totta puhutaan, niin omasta mielestäni siitä tuli varsin hauska. Vastausten määrästä, tai siis täydellisestä puutteesta, päätellen taidan olla ainut joka niin ajattelee.

Karjala takaisin.

Oletteko koskaan nähneet Neuvostoliiton merivoimien kapteenia allekirjoittamassa vetoomusta Karjalan palauttamiseksi? No, minä olen - tavallaan.

Eilisen tehdastutkimusmatkan vahvistusjoukot (eli siis yksi pieni ja ketterä tyttö) jäi yöksi ja aamulla sitten lähdettiin kiertämään kirpputoria. Sieltä sattui löytymään Neuvostoliiton merivoimien kapteenin uniformu, (huimaan 15 euron hintaan, muuten) ja tyttö osti sen. Siitä siirryttiin keskustorille tapaamaan lisää ihmisiä - uniformu päällä tietenkin. Samalla epätodennäköisyysgeneraattori arpoi viereiseen parkkiruutuun vanhan miehen, joka keräsi nimiä vaatimukseen Karjalan palauttamisesta. Tokihan mies tuli meiltäkin nimiä kysymään. Eihän siinä sitten viitsinyt ilkeä olla vanhalle miehelle, varsinkin kun osasi uniformuunkin suhtautua huumorilla. Itse en nimeäni paperiin laittanut kuitenkaan - en minä enää 50 vuoden jälkeen halua Karjalaa riesaksi.

Tämän jälkeen hipahtava porukkamme siirtyi torille syömään kalakukkoa ja sai paheksuvia katseita kaljupäisiltä mopopojilta.

Tehdas.

Iltayö kului mukavasti tutustuen vanhaan tehdasrakennukseen, johon olen halunnut jo kauan.

Pienempi ja ketterämpi ihmisen avustuksella löytyi sisälle reitti, joka ei vaatinut minkään hajottamista tai pahoinpitelyä. Odottaminen kannatti, paikka oli myös sisältä hieno. Vaikka epämääräiset tyypit olivatkin asuneet siellä ja seiniä oli maalattu, oli paikka varsin hyvässä kunnossa ja täynnä muistoja menneiltä ajoilta. Autoja, tavaroita, kylttejä ja niin edelleen. Sekä tietysti itse rakennus, johon olen täysin rakastunut. Se on juuri sellainen paikka, missä leffapahikset, tai särmikkäät hakkerisankarit asuisivat.

Kameraa ei mukaan löytynyt, mutta alustavissa suunnitelmissa olisi tehdä sinne myöhemmin vielä kuvausreissu, mikäli ehditään ennen rakennusmiehiä.

Niin ja mikäli joku ei sitä ylistävistä sanoista jo arvannut, niin lähdettäessä jätimme paikat samaan kuntoon, kuin ne olivatkin. Vanhat tehtaat ja hylätyt rakennukset ovat paikkoja joita käydään ihailemassa, ei tuhoamassa.

Päivän ruokalista.

Cola-marinoitua kanaa K-marketin pakastealtaasta.

Kun kaksi nörttiä menee kauppaan ja näkee jotain tuollaista, niin eihän sitä voi olla kokeilematta...