Juomisesta.

Lord Boredom (meinasin kirjoittaa "Lordi", mutta sain vision Euroviisujen ajamista fanityttölaumoista, jotka Googlesta rynnisivät tänne, kuin vähälihaisen Biisonit) ja Näkymätön tyttö kirjoittavat juomisesta, tai siis juomattomuudesta.

MInäkään en ole koskaan pahemmin juonut. Tai sanotaan, että en juo nykyäänkään juurikaan ja ennen vielä vähemmän. Mutta toisin kuin vaikka Näkymätön, niin luulen tietäväni aika hyvin, miksi en juomista koskaan aloittanut.

Kuten todettua, meillä oli ennen kauppa ja kaupassa pyörivät kaikki kylän miehet juopottelemassa kaljaa päivät pitkät. Sitä touhua sitten seurasin pienestä pitäen. Itse asiassa olin jo ala-asteikäisenä myynyt enemmän kaljaa, kuin mitä olen itse koskaan juonut.
Yläasteikäisenä en sitten nähnyt enää mitään siistiä tai hohdokasta kaljoittelussa. Se oli jotai, mitä harrastivat yksinäiset pöhöttyneet vanhat miehet kylmässä varastossa. Jotta olisin itse päässyt juopottelemaan, olisi se vaatinut vaivannäköä, asuinhan korvessa. Vanhemmat olivat viinoja sen verran tarjonneet, että tiesin niiden olevan pahaa. Joten miksipä siis olisin nähnyt vaivaa juodakseni jotain pahaa, kun siinä ei olisi ollut edes mitään hohtoa.

Näin ollen minä en koskaan oppinut juomaan. Enkä voi väittää, että se suuremmin harmittaisi minua. Kontrollin menetyskään kun ei viehätä.