Enimmäkseen nimetön

Kaipaa aikaa, älä merta.

2008-04-17T19:50:00.000+03:00

Minulle sanottiin, että olisi korkea aika päivittää blogia. Ehkäpä niin, mutta minussa on kirjoitusta kovin vähän tänään.

Mutta juuri nyt olen onnellinen. Pieni onnellinen hetki, kun asiat ovat järjestyneet ja tyttöystävä tekee keittiössä Sushia. Tässä ja nyt minusta tuntuu hyvältä, enkä kaipaa mitään muuta.

Itse asiassa luulen, että tämä pieni hetki on tämän blogin tarinan päätepiste. Onnellinen loppu.

Nyt tämän tarinan protagonisti kävelee keittiöön, kiertää käden tyttöystävän ympärille ja suutelee tätä niskaan laskevan auringon maalatessa vastapäiset katot punertavan oransseiksi. Jatko-osassa nähdään.

Keskusta online.

2007-03-01T13:53:00.000+02:00

Puolueet ovat heränneet mainostamaan IRC-galleriassa, mikä tietenkin on eritätin hyvä idea. Vihreät ehätti ensimmäisenä ja nokkelana oivalluksena Jyrki J. J. Kasvi (numero 51 - helppo muistaa, se on se missä muukalaiset hengaa) piti tiistaina vaalitentin Vihreiden yhteisössä. Vauhti oli kova, mutta keskustelu oikeasti mielenkiintoista.

Nyt myöskin maaseudun edistyspuolue Keskusta on kertonut mainostoimistolleen, että tänä Intter netti on kuulemma kova juttu. Myöskin Keskusta mainostaa galleriassa omaa Shamrock -tapahtumaan. Mainosta klikkaamalla pääsee Keskusta Online -palveluun, joka hetki sitten näytti tältä:

Keskusta - tietoyhteiskunnan puolesta.

Pisteet muuten Keskustalle rehellisyydestä, Shamrock kääntyy suomeksi myöskin muotoon "Narutusrock".

Pitkä aika, ei merta.

2006-10-10T22:15:00.000+03:00

Tää on ihan liian hyvä. Saakohan noita White & Nerdy -huppareita jostain...

Juomisesta.

2006-03-24T21:59:00.000+02:00

Lord Boredom (meinasin kirjoittaa "Lordi", mutta sain vision Euroviisujen ajamista fanityttölaumoista, jotka Googlesta rynnisivät tänne, kuin vähälihaisen Biisonit) ja Näkymätön tyttö kirjoittavat juomisesta, tai siis juomattomuudesta.

MInäkään en ole koskaan pahemmin juonut. Tai sanotaan, että en juo nykyäänkään juurikaan ja ennen vielä vähemmän. Mutta toisin kuin vaikka Näkymätön, niin luulen tietäväni aika hyvin, miksi en juomista koskaan aloittanut.

Kuten todettua, meillä oli ennen kauppa ja kaupassa pyörivät kaikki kylän miehet juopottelemassa kaljaa päivät pitkät. Sitä touhua sitten seurasin pienestä pitäen. Itse asiassa olin jo ala-asteikäisenä myynyt enemmän kaljaa, kuin mitä olen itse koskaan juonut.
Yläasteikäisenä en sitten nähnyt enää mitään siistiä tai hohdokasta kaljoittelussa. Se oli jotai, mitä harrastivat yksinäiset pöhöttyneet vanhat miehet kylmässä varastossa. Jotta olisin itse päässyt juopottelemaan, olisi se vaatinut vaivannäköä, asuinhan korvessa. Vanhemmat olivat viinoja sen verran tarjonneet, että tiesin niiden olevan pahaa. Joten miksipä siis olisin nähnyt vaivaa juodakseni jotain pahaa, kun siinä ei olisi ollut edes mitään hohtoa.

Näin ollen minä en koskaan oppinut juomaan. Enkä voi väittää, että se suuremmin harmittaisi minua. Kontrollin menetyskään kun ei viehätä.

Sarjakuva, jonka nimi sattuu silmiin.

2006-03-02T10:31:00.000+02:00

Jo edesmenneen Parking Lot is Full -sarjakuvan henkeä kantaa tanskalainen Wulffmorgenthaler. Ilmeisesti hyvä sarjakuva vaatii vaikean nimen. Vaikka "wulffmorgenthaler" meneekin jo hieman överiksi...

German engineering in da house!

2006-02-24T10:00:00.000+02:00

Huolestuttavaa, hekottelin hyvän osan eilisiltaa VW:n uusille mainoksille. Peter Stormare, Golf GTI ja Pimp my Ride -parodiaa, mitäpä muuta sitä voisi mainokseltaan haluta...

Stormare on sitä paitsi huomattavasti parempi tuning-ohjelman juontaja kuin Pimp my Ride UK:n Westwood - mies jonka epäillään palkanneen jonkun ampumaan itseään saadakseen katu-uskottavuutta.

Star Wreck blogaa.

2006-01-26T16:14:00.001+02:00

Kun viime aikoina olen lähinnä uutisoinut Wreck-jutuista, niin kerrottakoon, että nyt löytyy myöskin elokuvantekijöiden virallinen blogi.

Star Wreck televisiossa.

2006-01-23T09:54:00.000+02:00

Star Wreck: In the Pirkinning nähdään TV2:lla ensi lauantaina kello 22.05. Vanhat elokuvat, itp ja making of nähdään Yle Teemalla 4.2.

Kakkosen 20 katsotuimman ohjelman joukkoon pääseminen vaatisi noin 400,000 katsojaa, joten siinä on tavoitetta kerrakseen... Lauantain elokuvat eivät ole perinteisesti noissa katsojatilastoissa juhlineet. Viime vuoden lopulla Lomalla ja Kuningasjätkä vetivät tuolla paikalla aika kovat katsojaluvut.

Päivitys.

2005-12-08T00:05:00.000+02:00

Olen muuttanut. Minut voi yhyttää nykyään valoisasta kämpästä aivan Hämeenkadun laitamilta.

Sain myöskin kaksi kuukautta lisää opintoaikaa, joten minulla olisi taas mahdollisuus valmistua. En tosin ole hetkeen ehtinyt tehdä asialle mitään, kun muutto ja muut pakolliset toimenpiteet ovat vieneet ajan. Eilen minä sitten nukuinkin melkein koko päivän putkeen.

Työ maistuu juuri nyt todella pahasti puulle. Olisi niin paljon mielenkiintoisempaakin tehtävää. Rahaa pitää silti saada. Joku viisaampi ihminen saattaisi käyttää vaikkapa pari viimeistä opintotukikuukautta, lopettaa työt ja hoitaa koulun loppuun. Mutta en minä. On kuitenkin liian miellyttävää tietää, että parin viikon välein tilille tipahtaa kasa rahaa. Vähältähän se kaupassa tuntuu, mutta köyhyyfiiliksiin löytyy nykyään hyvää terapiaa täältä.

Suomalaisten elokuvien "suojaaminen piratismilta".

2005-11-24T16:05:00.000+02:00

Kirjoitin aiemmin, että Elokuvasäätiö on myöntänyt rahaa elokuvien "suojaamiseen piratismia vastaan". Oletin, että kyse olisi rahan haaskauksesta kopiosuojaukseen. Olin optimisti.

Itse asiassa nämä rahat käytetään vertaisverkkojen häirintään. Ilmeisesti tämä tehdään käyttäen jonkin suomalaisfirman kehittämään järjestelmää, joka etsii elokuvan piraattikopioita verkoista ja pyrkii häiritsemään näiden piraattikopioiden jakoa.

(Firman nimeä ei mainuttu, mutta heitän villin veikkauksen, että kyseessä olisi Viralg. Joka ilmeisesti perustaa toimintansa sille, että se syytää verkkoihin korruptoituja kopioita, jolloin toimivan version lataaminen hankaloituu. Päivitetään nyt vielä, että konsensus tietotekniikkaihmisten piirissä on, että firman tekniikka toimii todistetusti Kazaassa, mutta ei softissa joita ihmiset nykyään käyttävät. Eli siis, tämäkin vaikuttaa tekniikalta, jonka pääasiallinen toiminto on siirtää valuuttaa sitä myyvän firman tilille.)

Tällaista tarttui siis korvaan Elma-hankkeen avajaisseminaarista tänään. Tarttui myöskin monta erittäin hyvää huomiota. Markus Selin puhui mm. siitä, kuinka tällä hetkellä elokuvien teatteri- ja dvd-levityksen välillä kuluvasta ajasta hyötyvät ammattipiraatit. Suurin osa elokuvan markkinointibudjetista poltetaan teatterilevitykseen. Leffa pyöriihetken ja sitten kestää useampi kuukausi, ennen kuin DVD tulee markkinoille. Piraatteja sen sijaan saa ensi-illasta asti.

Täytyy sanoa, että viime aikoina on saanut huomattavasti erilaisen kuvan elokuva-alan ihmisten käsityksistä, mitä pelkästään Slashdottia lukemalla. Kiinostusta ja halua uudistaa elokuvan levitys nykymaailmaan löytyy kyllä, mutta vanhoja tapoja ei muuteta tuosta vaan. Eikä varsinkaan, kun kukaan ei vielä osaa sanoa, että miten levitystä tarkalleen ottaen pitäisi uudistua.

Lienee kuitenkin selvää, että elokuva-ala ymmärtää sen verran rahan päälle, että se ei tule jääräpäisyyttään itseään tappamaan. Esimerkiksi hittisarja Lostia markkinoidaan varsin ennakkoluulottomasti, se on iTunes -verkkokaupan kiiltokuvapoju jaksojen nettimyynnille. Sen lisäksi mobiilimarkkinoille ryhdytään tuottamaan originaaleja minijaksoja. Lisäksi Lostin ensimmäisen kauden DVD-boxia myydään jo nyt varsin kilpailukykyiseen 40 euron hintaan.

Suomen katsotuin elokuva.

2005-11-23T00:40:00.000+02:00

Reuters teki toisen jutun Star Wreckistä, sen nappasi niin Hesari, kuin muutama ulkomaalainen uutissaitti. Tästä innostuneena 12345:n Eki kysyi Star Wreckin ohjaaja, että miltä nyt tuntuu?

Kysymys on niin klassinen, että ansaitsee vastauksen. Ulkona märkää, kylmää ja kaikki äänet kaikuvat kuin koko maailma kärsisi krapulasta. Minä lähden tästä kohtapuoleen jakamaan lehtiä. Tiedä sitten, liekkö Aamulehti mahtaa kirjoittaa asiasta. Ensin pitäisi kirjoittaa synopsis eräästä ideasta, mutta minulla on jo valmiiksi kylmä. Sänky näyttää juuri nyt ihan helvetin lämpimältä ja houkuttelevalta, mutta sinne pääsee vasta läpimärkänä joskus seitsemän aikaan aamulla.

Onneksi iPodiin on ladata System of a Downia, ei tätä glamourin määrää muuten kestäisi.

Elämää seuraaville.

2005-11-20T01:26:00.000+02:00

Tajusin juuri, että olen tässä unohtanut mainita parikint ärkeää seikkaa niille, jotka tämän blogin kautta minune lämääni seurailevat. Kirjoitusaktiivisuus ja itsesensuuri ovat tosin olleet keväästä lähtien sitä luokkaa, että ystävien on pitänyt tulla kuulumisia kyselemään, jos ovat halunneet kärryillä pysyä...

Mutta tosiaan, asunto-ongelmaan löytyi ratkaisu jo vähän aikaa sitten. Minä ja kämppikseni lisäännymme, kommuunoidumme ja muutamme kolmioon aivan Tampereen keskustaan. Joukkoomme pelastamme paluumuuttajan Turusta, joka kauniimman sukupuolen edustajana nostaa kämpän keskimääräistä viehättävyystasoa varsin huimasti. Päätös oli pikainen, mutta muutama testipäivä läheisissä tunnelmissa täällä kaksiossa viittaisi siihen, että pystymme elämään tappamatta toisiamme.

Kämpänmetsäsyssafarimme oli alkujaan varsin masentava. Isoja kämppiä ei ollut oikein missään vapaana, eikä niitä voitu luvata. Sentään Tampereen vuokra-asuntojen konttoritäti lupasi etsiä meille rauhallista taloa, kun olimme kerran pariskunta jolla on nuori lapsikin. Eli siis tämä minua vuotta nuorempi ja yli 190-senttinen pikku piltti.

Kämppä löytyi kuitenkin yksityiseltä sektorilta, kun näytössä meidät hurmasi isot ikkunat ja näkymät yli kattojen. Kävimme shakaalina kämpän kimppuun ja vuokrasopimuksen allekirjoittamisen jälkeen aloimme pohtia, että miten keittiö olikaan itse asiassa varusteltu. No, tutulla on useamman vuoden kokemus samanlaisesta asumisjärjestelystä samassa talossa, niin kaippa siellä elämän perustarpeet täyttyvät.

Suoraan sanottuna kyllä toivon, että en lähiaikoina ehtisi hirveästi aikaa kotosalla viettämään. Ilmassa on kaikkea mielenkiintoista, mutta kukapa tulevaisuudesta tietäisi. Paitsi tietenkin sen, että tällaiset tulevaisuuden tapahtumat tulevat vaikuttamaan meihin tulevaisuudessa. Esimerkiksi se, että opinnäyteraporttini tuli bumerangina takaisin ja valmistumisen todennäköisyys romahti hyvin lähelle nollaa. Kaikki on nyt kiinni siitä saanko vielä lisää opiskeluaikaa, sillä nykyisellä aikataululla en ehdi raporttia korjaamaan.

Olkaa yliopistoihmiset onnellisia. Teille ei ole mikään häpeä olla kymmentä vuotta "melkein maisteri". Ammattikorkeasta taas ei jää käteen paskaakaan, jos ei ehdi kaikkea tehdä viidessä vuodessa.

Aja omaa etua.

2005-11-17T06:23:00.000+02:00

Posti on juuri muuttanut vaatimuksiaan laatikoiden sijoittelusta. Nykyään pitää omakotitaloalueilla laatikot olla sijoiteltuna ryhmiin tien vierelle, ennen vaatimuksena oli, että ne ovat portilla. Aamulehti ei lähtenyt tähän mukaan, vaan pysytteli vanhassa. Näinollen tilaajat voivat käydä kylmänä talviaamuna hakemassa aamun lehden portinpielestä, eikä tarvitse liukastella ryhmälaatikolle.

Ihan ymmärrettävää.

Mutta sitten on näitä taloja, joiden ryhmälaatikot ovat ihan samassa paikkaa, kuin laatikot muutenkin. Jotkut poistavat vanhat laatikkonsa ja siirtyvät käyttämään pelkästään ryhmälaatikoita, mikä on mukavaa.

Sitten on näitä piintyneitä pihistäjiä, jotka haluavat kaiken mahdollisen hyödyn siitä, mitä mukavat. Kuten vaikkapa tapaus, jolla on laatikko pelkästään aamulehdelle 20 sentin päässä ryhmälaatikosta. Siis 20 sentin. Ainut on, että aamulehden laatikko on toisella puolella kivenlohkaretta, niin ettei sitä voi jakaa nopeasti auton ikkunasta. Pitää nousta autosta, kävellä laatikolle, laittaa lehti, kävellä autoon ja jatkaa matkaa. Se tarkoittaa 20 sekunttia yhden lehden jakamiseksi. Ryhmälaatikkoon sen jakaisi viidessä.

Ei kuulosta paljolta ei, mutta jos jokaisen yöllisen lehden jakoon kuluisi 15 sekunttia kauemmin, niin tarkoittaisi se sitä, että viimeinen tilaaja saisi lehtensä puolitoista tuntia myöhässä.

Olisi ihan oikeasti hauska tietää, että onko jollekin niin perkeleen tärkeää, ettei aamun lehteä hakiessa tarvitse ottaa yhtä ylimääräistä askelta, vai eivätkö ihmiset vain jaksa poistaa vanhoja laatikoita.

Verovarojen hyötykäyttöä.

2005-11-13T16:50:00.000+02:00

Olettkeo muuten huomanneet - totta puhuen, en kyllä usko että olisitte - että Suomen elokuvasäätiö jakaa nykyään rahaa myöskin "elokuvan suojaukseen piratismia vastaan".

Toivon mukaan haukun väärää puuta ja rahat olisi pistetty vaikkapa lukkoihin, mutta pelkään pahoin, että tuo tarkoittaa kopiosuojausten tukemista. Suoraan sanottuna pistää vihaksi jos verorahoja kaadetaan kopiosuojauksia myyvien firmojen taskuihin. Katsokaas lapset, kun asia on niin, että kopiosuojaukset eivät toimi. Joten Elokuvasäätiö heitti viime tukipäätöksissään 16 tuhatta euroa kankkulan kaivoon. Tuotantoyhtiöt ovat toki huolissaan piratismista. Minun puolestani ne kyllä saavat tuhlata rahojaan vapaasti suojauksiin, joiden tehoa voisi verrata villissä lännessä kiertäneiden puoskareiden rohtoihin. Valtion ei kuitenkaan pitäisi moiseen alkaa rahoja syytämään.

Voisin vaikka lyödä vetoa, että kotimaisille elokuville kopiosuojauksen lisenssimaksu tulee kalliimmaksi kuin piratismista aiheutuneet tulonmenetykset.

Kello neljän ahdistus.

2005-11-11T03:54:00.000+02:00

Huokaus. Palasin juuri Mindtrekin gaalasta ja sen jatkoilta. Taas ahdistaa.

Gaalassa tuli tavattua erinäisiä ihmisiä, myös koulun ylipomo kävi sanomassa pari kivaa sanaa projektista jota esittelin. Mistä muistui mieleen se, että opinnäytetyöraportistani puuttuu edelleen muutama sivu. Ja se olisi kai pitänyt palauttaa jo aikaa sitten.

Minusta tuntuu siis, että valmistuminen ei enää onnistu, kun opiskeluaika loppuu kesken. Se vituttaa ihan armottomasti. Sekä tuntuu varsin tyhmältä. Kuitenkin tässä nyt viime aikoina opiskella ei ole ehtinyt, kun alalta on tullut niin paljon käytännön harjoitusta. Niin eikö se sit kaada valmistumisen.

Tiedättekös, rajat opintoajoissa ovat ihan helvetin perseestä. Mitä helvettiä yhteiskunta hyötyy siitä, että minusta tulee kahta kurssia vaille tradenomi? Eli siis ammatiton pummi.

Stressi, kiire ja asunnonhakuilmoitus.

2005-11-02T23:50:00.000+02:00

Blogin kirjoittaminen on taas jäänyt kovin vähälle unen kanssa. Kiirettä tuntuu riittävän loputtomiin, mutta mikään ei tunnu oikeasti etenevän. Nyt olen asettanut itselleni kouluhommien suhteen deadlinen tämän viikon loppuun. Jos se ei onnistu, niin en ehdi niitä enää tekemään.
Itse asiassa loppuryöraportti olisi pitäny vissiinkin palauttaa jo viime kuussa, mutta sen tekemiseen ei van kertakaikkiaan ole ollut aikaa. Nyt sitten olisi kaksi päivää aikaa kirjoittaa se. Sekä laatia fiktiivisen yrityksen liiketoimintasuunnitelma. Noiden jälkeen suorittamatta jää vielä verotuksen perusteet, mutta sen suhteen ei kai auta muuta, kuin toivoa parasta. En kyllä edelleenkään uskaltaisi pistää kovin suurta rahasummaa pantiksi valmistumiseni puolesta.

Ihan kuin stressiä ei riittäisi, niin vuokraisäntä ilmoitti ettei enää jatka vuokrasopimusta. Eli vuoden loppuun mennessä pitäisi jostain hommata uusi asunto.

Ajatuksena olisi etsiä vähän isompaa ja parempaa kimppakämppää kolmelle - tai useammalle - hengelle. Toivomuksena olisi neljä huonetta (tai asumiskelpoinen olohuone) ja mielellään oma sauna.

Jos siis satut tuntemaan tilavan Tamperelaisasunnon joka kaipaisi siistejä ja luotettavia vuokralaisia, niin vinkkejä otetaan ilolla vastaan.

Pienempiä asuntoja kysellään sitten joulukuussa epätoivon vimmalla, jos hyvää ei tässä kuussa löydy.

Hyvä päivä.

2005-10-19T05:38:00.000+03:00

Tänään, tai siis eilen, minä olen ollut hyvin onnellinen kämppääjä. Pääsin nimittäin viimeinkin käymään tähtitornissa. Eihän sitä olekaan tullut odotettua kuin parisenkymmentä vuotta. Älkää kysykö miksi en ole mennyt käymään tähtinäytöksissä, vaikka olen asunut kohta vuoden kilometrin päässä tornista. Joka tapauksessa, tänään siellä pääsi käymään ja ihan kutsuttuna. Kuu oli hieno. Mars punainen kiekko.

Jos leikitään jossittleuleikkiä, niin mikäli minä olisin moiseen paikkaan ala-asteelaisena päässyt, niin en tiedä olisinko vieläkään malttanut lähteä sieltä pois.

My First Apple (tm)

2005-10-14T05:17:00.000+03:00

Huomasin tänään tilillä olevan hieman enemmän rahaa kuin oletin. Joten tein virheen ja ajattelin käydä vilkaisemassa Stockan kuuluja Hulluja päiviä. Se väenpaljous oli naurettavaa. Ei siellä kauaa viihtynyt.

Mutt aniin pian en pois päässyt, etteikö iPod Shuffle olisi tehnyt lemmentaikojaan ja vienyt sydäntäni. Nyt sitten omistan 119 eurolla valkoista muovia. Ja kuinka kaunista valkoista muovia se onkaan.

Apple osaa tehdä asioiden ostamisesta mukavaa. Ei tämä ole läheskään paras mp3-soitin, tuskin edes hintaluokkansa paras, mutta kun se tekee juuri sen mitä sen haluankin tekevän. Soittaa useamman tunnin musiikkia randomilla samalla, kun ravaan rapuissa ja ihmisten pihoilla.

Mutta takaisin Applen osaamiseen. Se on kumma, miten suuren vaikutuksen hyvä pakkaus voi tehdä. Kun paketti on hyvin suunniteltu niin sen avaaminen tuntuu mukavalta. Voisi melkein sanoa, että kun ostaa hyvin suunnitellun tuotteen, tuntee saavan pienen palan luksusta.

Nyt sitten pitäisi varmaan alkaa tutustua podcastien maailmaan, niin saisi tuoretta kuunneltavaa talviöihin. Ja sitten seuraavaksi olisi kiva saada soitin autostereoihin... Ja se läppärikin olisi mukava...

Poikamme maailmalla.

2005-10-06T06:15:00.000+03:00

Enpä olisi tätä koskaan uskonut näkeväni. Star Wreckistä uutisoidaan Entertainment Weeklyn sivuilla, nätisti Tom Cruisen vauvan ja Peter Jacksonin tulevan Halo-projektin välissä.

Juttua löytyy myös MSNBC:ltä, Techwebistä ja jopa niinkin eksoottisesta lehdestä, kuin Gulf Daily Newsistä, jota mainostetaan Bahrainin ääneksi. Eilen aamulla Ruukki Group, joka omistaa sivuja hostaavan Magenta Sitesin, lähetti pörssitiedotteen elokuvan leviämisestä - sekin asia jota en olisi osannut odottaa... Sittemmin Reuters julkaisi aiheesta jutun (kuten eki 12345:ssä ihan todistusaineiston kera kertoo) ja uutisia alkoi ilmaantua vähän kaikkialle.

Samaan aikaan leviää maailman lehdistössä myös toinen suomalaisiin ja elokuviin liittyvä juttu. Tarina suomalaismiehestä, joka pidätettiin New Delhissä liian äänekkään pornonkatsomisen seurauksena. Tämä on suuri päivä kansakunnallemme.

Kurjat uokkapetturit.

2005-10-05T01:21:00.000+03:00

Tapasin pitkästä aikaa tytön ja pitkästä aikaa käytiin nuuskimassa roskalavoja. Mukaan tarttui Marxin Pääoma, Marxin ja Engelsin valitut teokset ja Duttin Internationaali, kaikki samasta pahvilaatikosta. Kukahan on luopunut aatteistaan.

Star Wreckistä taas.

2005-10-01T07:44:00.000+03:00

Star Wreck: In the Pirkinning on nyt netissä ladattavana. Että ei kun sivuille osoitteeseen www.starwreck.com ja leffa lataukseen. Hinta-laatu-suhteen pitäisi olla kutakuinkin kohdillaan :)

Jos tätä sattuu lukemaan joku, joka ei ole vielä Wreckiin törmännyt, niin kyseessähän on siis Tamperelaisten harrastajien tekemä täyspitkä scifiparodia. Mutta kun minä olen jäävi sanomaan mitään, niin lainataan vaikka Kari Väänäsen sanomisia päivän Viihdeuutisista:

Studio sijaitsi kaksiossa, jossa näyttelijät istutettiin sinistä taustaa vasten, jossa näkyi rekvisiittaa. Siinä mä itsekseni höpisin ja höpisin ja puhuin jollekin tuolille ...Vaatekomerossa tein esimerkiksi jälkiäänitykset – että on tämä kyllä huimaa meininkiä.

Tämä on todella hienoa meininkiä, että kaverit näin sinnikkäästi toteuttavat omaa visiotaan ja unelmaansa. Juuri tällaista pioneerityötä ja ruohonjuuritason toimintaa tämä ala kaipaa. Sieltä syntyy ajatuksia ja sieltä syntyy tekoja. Toivottavasti kavereilla on tulevaisuutta elokuva-alalla ja uskon, että tällaisen teon jälkeen on.

Pikainen älähdys.

2005-09-22T15:43:00.000+03:00

Kiire. Se ei ole mennyt minnekään. Mikä sinällään on ihan hyvä asia, sillä elämässä on viime aikoina vallinnut kauhun tasapaino.

Kun jotkin asiat ovat menneet täysin päin persettä (enkä tarkoita vain tätä uutta tekijänoikeuslaki), niin jotkin asiat elämässä taas ovat menneet oikein mukavasti. Lopputuloksena on vahva vitutuksen potentiaali, joka on kuitenkin tähän saakka jäänyt täyttymättä.

Saas nähdä.

Hämmästyttää kummastuttaa pientä jne.

2005-08-23T16:24:00.000+03:00

Mikähän saatanan salaliitto sekin on, että yöllä tuntuu joka ikinen radiossa soiva kappale kertovan rakkaudesta? Ärsyttää.

Joskus myös spammerit onnistuvat yllättämään. Tänään sain mainoksen, joka informoi minua seuraavasta:

We have learned from the Internet that you are interested in tents.

Mikäli omaat kaksimielisen luonteen niin ei, spammissa ei myyty yrtti-viagraa, vaan siis nimenomaan telttoja.

We are quite excited about contacting you and the potential for establishing friendly business relations with you as well as sharing the mutual benefits.

Pojat olivat myös melko innoissaan ystävällisten suhteiden muodostamisesta. Ikävä kyllä, kukaan ei ole tainnut kertoa, että spammaus ei ole siihen paras tapa. Jos joskus tapaan heidät, lupaan kyllä tervehtiä ennen, kuin naulaan heidän sormensa nuotioon.

We specialize in high quality, high performance tents offered to our cutomers at competitive prices.

Elleivät he sitten ehdi pakenemaan paikalta suorituskykyisillä teltoillaan.

Eikä siinä vielä kaikki, heidän osoitteensa on melkein anagrammi... krhm, siis palindromi, tent.net.cn! Richard Zheng, tuo Kiinan maisteri Frangen.

Star Wreck on täällä.

2005-08-21T03:13:00.000+03:00

Star Wreck: In the Pirkinning valmistui viimeinkin. Vuosia ensi-ilta on tuntunu joltain kaukaiselta asialta, joka räjäyttää galaksit ja jota ei varmaan oikeasti ole edes olemassa... Mutta nyt se on takana.

Se tuntui ihan oikealta elokuvalta. Lopussa ihmiset taputtivat seisaaltaan. Pitkän aikaa olo oli kovin epätodellinen. Kun ihmisten kanssa jutteli, niin sen korvasi pikku hiljaa huojennus. Siitä taidettiin oikeasti pitää.

Oikeastaan pelkään sitä, että tämä saattaa olla elämäni paras päivä. Ei sen tässä iässä vielä pitäisi takanapäin olla...

Rannalla.

2005-08-17T22:17:00.000+03:00

Kävin pitkästä aikaa kotirannassa. Osaisin sinne unissanikin.

Tunnen polun jokaisen käänteen ja rannan kaikki äänet, puron ja puiden suhinan. Silti minä astelin rantakivillä kuin muukalainen, varoen. Ne eivät sopineet askeliin niin kuin ennen. Kaikki tuntui liian pieneltä ja hauraalta, aivan kuin viime aikojen sateet olisivat kutistaneet maailman.

Rannalle oli rakennettu uusi laituri. Makoilin siinä ja katselin pilviä. Vanha laituri makasi sen vieressä,uponneena ja lahonneena. Enkä enää tajunnut, miten se joskus aikanaan vaikutti niin isolta ja vakaalta.

Jotenkin minusta on alkanut tuntea, etten enää kuulu kotiseudulleni. Kotona on hyvä käydä, mutta mikään ympärillä ei tunnu omalta. Useimmat asiat eivät ole koskaan tuntuneetkaan, mutta niitä on ollut pakko sietää.

edit: Taivas on tähtikirkas ja linnunrata loistaa himmeänä. Seison pihalla ja tajuan, kuinka pieniä asioita minä nykyään mietin.

Olen IMDB:ssä, olen siis olemassa.

2005-08-17T20:13:00.000+03:00

Yksi lapsuuden unelmista toteutettu, ei kun seuraavan kimppuun. Kuinkahan kummassa sinne avaruuteen pääsisi...

Some people are just born with tragedy in their blood.

2005-08-17T01:27:00.000+03:00

Kuulin pari päivää sitten vanhan kaverin hirttäneen itsensä.

Jii oli minua kolme vuotta nuorempi ja tärkeä osa kaveriporukkaa 18 ikävuoden kulmilla. Sitä porukkaa, jonka kanssa ajeltiin ilman päämäärää ja jauhettiin kesäöinä naisista ja muista puolifilosofisista aiheista. Sittemmin Jii muutti muualle, eikä oltu enää vuosiin pidetty yhteyksiä.

Jii oli aina sosiaalinen ja hauskaa seuraa. Eräänä yönä se kertoi yrittäneensä itsemurhaa, mutta epäonnistuneensa siinä täysin. Kukaan ei oikein tiennyt olisiko juttu pitänyt ottaa tosissaan vaiko ei. Jii kun kertoi usein juttuja, joiden todenperäisyydestä ei kukaan voinut olla ihan varma. Masentuneelta se ei kuitenkaan koskaan vaikuttanut.

Mutta Jiin lopullinen ratkaisu ei tullut yllätyksenä. Ei sillä, että olisin sitä sinällään osannut odottaa, en todellakaan. Mutta Jii oli ihminen, joka olisi voinut olla jotain. Rokkari, runoilija, jotain muuta kuin keskiverto. Saattaisinpa sanoa, että Jiin olisi pitänyt olla jotain. Se ei koskaan tuntunut kuuluvan siihen maailmaan, johon se ajautui. Jossain vaiheessa Jii nimittäin tutustui pikkurikollisiin, ja nimenomaan pikkukaupungin pikkurikollisiin. Sen paksukalloisempaa porukkaa saa oikeasti hakea. Jiitä minä sen sijaan aina pidin pohjimmiltaan älykkäänä ja ajattelevana tyyppinä.

Ehkä liioittelen, ehkä olen vain väärässä. Mutta minusta tuntuu, että Jii oli ihminen, jonka elämälle oli vain kaksi tietä. Palaa kirkkaalla liekillä ja loistaa, tai palaa loppuun. Ja jollain tasolla minusta aina tuntui, että Jii eli väärää elämää - sitä, joka johtaa onnettomaan loppuun. Ja nyt se on ohi.

Näkemiin Jii ja parempaa onnea seuraavaan elämään. Olen iloinen, että tunsin sinut.

Kuin kaksi roskamarjaa.

2005-08-08T15:07:00.000+03:00

Irc-galleriass apyörii parhaillaan DNA:n ja Koneiston bannerimainokset (fläshiä, joten jätän linkkaamatta). Ilmeisesti suunnittelijat ovat omanneet kovin saman maun ja bannereissa on sama taustaväri ja varsin samanlainen tyyli.

Tästä seuraa se ongelma, että mainokset näyttävät olevan osa samaa kamppista. Ja kun DNA:n mainos sattuu olemaan isompi, niin kyseessä vaikuttaa olevan DNA:n mainoskampanja. Niin ja vielä vitun rasittava sellainen. Valtavan kokoisia pinkkejä mainoksia, jotka yllyttävät klikkaamaan lupaamalla pieniä mainospelejä (jotka joskus ovat varsin hauskoja). Mutta kas - mainosmies on suuress aälykkyydessään keksinyt, että ei sinne mitään peliä oikeasti kannata laittaa, parempi vain herjata käyttäjää.

Onneksi hommauduin DNA:sta eroon aikaa sitten, pistää vihaksi olla paskasti mainostavan firman asiakas. Ja mihinkään Koneistopaskaan mene, kun se on takuulla samaa asiakkaille vittuilua. Vaikka ei siis ole, mutta siihen ase assosioituu harvinaisen tehokkaasti. Jos olisin Koneiston järjestäjä, niin minua vituttaisi.

Niin juu, Galleriassa pyörii myöskin Star Wreckin bannerikamppis. Leffa ilmestyy 20.8. joten ei kun kiertueelle ja katsomaan. Tavastian bileissä esiintyy myös Poets of the Fall. Mainostettakoon vielä, että leffa on itse asiassa huomattavasti parempi kuin odotinkaan. Ja mikäli se ei ole tuttu, niin lisää tietoa löytyy osoitteesta www.starwreck.com.

Nörttielämää.

2005-08-02T19:41:00.000+03:00

Päivä on kulunut taas leffaharrastuksen parissa, eli siis koneen ääressä kyyröttäen. Puolitoista päivää sai tuhlattua pressikitin päivitykseen ja yhden bannerin tekoon... Lopputuloksesta voisi sanoa, että on tyydyttävä. Mutta vasta toimivuus antaa lopullisen tuomion, että tuoko mainonta sivuille väkeä.

Tiettyjä puolia tässä säädössä on, jotka ovat kyllä melkoista nörtinunelmaa. Juuri äsken toi sponsorifirman tyyppi lisää rautaa, pari tehokasta pöytäkonetta ja järjettömän tehokkaan läppärin. Järjettömän siksi, että jos sitä käyttäisi ihan oikeasti kannettavana, akkua riittäisi noin tunniksi. Ehkä pitäisi puhua siirrettävästä. Sääli sinällään, että läppärimarkkinoiden mainstream tuntuu aika lailla keskittyneen tuon koneen hengenheimolaisiin. Onhan tuo ihan kätevä, jos pitää tehdä raskasta 3d-mallinnusta vaihtelevissa paikoissa, mutta kannettavaksi ottaisin paljon mieluummin jonkin puolet pienemmän, puolet kevyemmän ja puolet hitaamman.

Sääli sinällään, ettei tätä loppurutistusta ole dokumentoimassa ketään. Epätoivoa, kiirettä ja dramatiikkaa riittäisi enemmän, kuin kahdess akaudessa Suurta Seikkailua. Sulakkeet räjähtävät rasituksesta, lähiverkko kaatuilee ja ohjelmat bugaavat. Sitten väliin mahtuu näitä pieniä onnen hetkiä. Pitää vain toivoa, että tarina olisi loppujen lopuksi mallia "vaikeuksien kautta voittoon".

Star Trek -maraton alkaa.

2005-07-30T01:02:00.000+03:00

Seitsemän vuotta sitten olisi moisen otsikon näkeminen riittänyt tekemään minusta onnellisen. Enää asiasta ei jaksa innosta juurikaan ja se saa olon tuntumaan jotenkin tyhjältä. Elämä oli helpompaa, kun toivoi pieniä asioita. Nyt ajatukset pyörivät lähinnä sen oman scifiprojektin ympärillä. DVD-valikoitakin on nyt tullut väännettyä aktiivisesti viikon verran, eikä vieläkään olla lähellä lopullista versiota.

Kohta pitää lähteä yöksi töihin, sitten vähän unta ja kun herään, niin säätämään valikoita.

Unelmien Aamulehti.

2005-07-27T04:01:00.000+03:00

Melkein vedin hammastahnan väärään kurkkuun, kun näin päivän Aamulehden. Etusivulla on valtava kuva avaruussukkulasta ja otsikko:

Avaruussukkula pohjustaa miehitettyä Mars-lentoa.

Kaunista.

En kyllä silti jaksa kovin vahvasti uskoa väitteeseen, mutta aina voi unelmoida...

Vuoristorata.

2005-07-27T03:21:00.000+03:00

Jotenkin olen aina kuvitellut, että "tunteiden vuoristoradat" kuuluisivat lähinnä hysteerikoille. Mutta siltipä se tuntuisi varsin sopivalta kuvaukselta viimeisestä viikosta tai parista. Hermot ovat olleet todella kireällä, vitutus on paikoin kasvanut käsittämättömiin mittasuhteisiin ja välillä epätoivo on iskenyt täysin maihin. Noiden hetkien väliin on sitten taas mahtunut aikoja, jolloin olen ollut - nielaus - jopa onnellinen.

Oikeastaan en ole varma onko kyse viimeisestä viikosta, vaiko kahdesta, sillä lähiaikojen tapahtumat tuntuvat sotkeutuneet yhdeksi suureksi kieriväksi, tahmeaksi palloksi joka tapahtui "joskus eilen". Tähän ajan sekoittumiseen liittyy sekin, että tajusin äsken, että olen tainnut viettää aikaa erään tytön seurassa joka päivä viikon ajan. Sekä aika usein sitäkin ennen. Silti en tunne saaneeni sen seurasta tarpeekseni. Edelleen olisi niin paljon kaikkea josta voisi jutella, asioita joita kysyä ja juttuja joita toisesta oppia. Puhumattakaan siitä, että ulkona olisi koko maailma jossa olisi kovin paljon mahdollisuuksia tehdä epämääräisiä asioita. Mutta tietenkinhän asioiden pitää olla monimutkaisempia. Mutta en jaksa hirveästi välittää.

Käymättömään korpimaahan.

2005-07-21T06:46:00.000+03:00

Eilinen oli ensimmäisen kuumatkan 36. vuosipäivä. Avaruusmatkailu on aina ollut minulle se elämän suurin unelma ja ihmiskunnan hienoin saavutus. Kadehdin edelleen niitä, jotka saivat seurata avaruusmatkailun alkuaikoja 50- ja 60-luvuilla. Kuinka hienoa se olisi ollut etsiä neitseelliseltä tähtitaivaalta Sputnikkia ja odottaa uutisia kuumatkasta. Jo SpaceShip Onen lento sai kyynelen silmäkulmaan, pelkästään siitä, että ehkä ihmiskunnalla olisi taas toivoa. Ja ehkä minäkin pääsisin elinikänäni todistamaan jotain suurta tutkimusmatkaa.

Eilinen toi myös surullisia uutisia. Star Trekin Scotty, eli näyttelijä James Doohan kuoli 85-vuotiaana. Nyt melkolailla jokainen tieteisiin, tietokoneisiin tai scifiin liittyvä sivu on täynnä osanottoja ja muistokirjoituksia. Jos minä arvostan insinöörejä jotka lähettivät ihmisen kuuhun, niin en voi myöskään muuta kuin kunnioittaa Doohania. Onhan kyse kuitenkin miehestä, jonka roolihahmo sai ainakin puolet nykyisistä Nasan insinööreistä valitsemaan ammattinsa.

Itse asiassa, James Doohanin viimeisessä julkisessa esiintymisessä oli paikalla myös eräs Neil Armstrong, joka totesi:

"I am an engineer," he said, ...and I want a Chief Engineering officer like Montgomery Scott, because I know Scotty will get the job done, and do it right. Even if I often hear him say, 'But Ceptain, I donna have enough time!' So from one old engineer to another, thanks Scotty."

Lyön vetoa, että mikäli ihmiskunta jollain ihmeen kaupalla onnistuu telesiirtimen kehittämään, sen ensimmäinen käyttäjä toteaa jossain vaiheessa "Beam me up, Scotty".

Ajatuksia aamutuimaan.

2005-07-17T07:59:00.000+03:00

Päivän Aamulehti kirjoittaa sairaanhoitajien rekrytilaisuudessa, jossa suomalaishoitajia yritetään houkutella töihin Yhdysvaltoihin:

"Sairaanhoitajana ollessani hampaanikin kiillotettiin ja putsattiin. Ja tyttärelleni annettiin hammasraudat. Käsken häntä vieläkin hymyilemään paljon, sillä hänen kalliit ja säihkyvät hampaansa ovat työpaikkani ansiota, Williams hehkuttaa suomalaisyleisölle."

En tiedä olenko se vain minä, mutta harkitsisin kaksi kertaa, ennen kuin menisin töihin firmaan jonka rekrytointipuhe kuulostaa tuollaiselta.

--

Lisäksi varoitus itselleni, eräästä toisesta kapitalistisen kulttuurin tuotteesta, eli note to self:
Älä koskaan enää katso Big Fishiä seurassa. Tosimies ei itke, ellei oma poika paljastu homoksi. Ja sillonki vasta humalassa.

Kuinka mies isketään.

2005-07-16T05:45:00.000+03:00

Kedon kaunis kukkanen.

Tämän päivän suunnitelmissa oli DVD-valikoiden säätämistä ja nukkumista. Mutta taas vaihteeksi ilmaantui muutakin tekemistä, kun kaveri kyseli kuskiksi Yön keikalle. Ajattelin sitten lähteä mukaan, kun en kaveria ollut nähnyt pitkään aikaan.

Tuolla keikalla tuli vastaan taas mainio esimerkki kauniista kedon kukkasesta, jollaisia ovat vain Suomalaiset, nuoret, naiset. Kyseessä oli nuori isotissinen blondi. Ei mitenkään ruma ulkokuoreltaan, mutta kuten aina, todellinen kauneus löytyy sisältä.

Ensimmäisen kerran pistin tytön merkille, kun ajoin auton parkkiin. Samaan aikaan tyttö kömpi viereisessä pusikossa ilman housuja.

Lähdettiin kaverin kanssa sisälle, mutta ennen lippujonoa tyttö ehti saada housut jalkaan ja roikkumaan hihasta. Kovin sinnikkäästi se selitti minulle jotain, joten kohteliaana vastasinkin jotain. Tämän jälkeen se kysyi saman asian kolme kertaa uudestaan, pysäytti minut ja alkoi hiplaamaan rintaani - palava tupakka kädessä. Herrasmeihenä otin tyttöä kädestä kiinni, siirsin sen sivummalle, mutisin jotain ja jatkoin pikkuhiljaa matkaa. Lopulta tyttö totesi, ettei taida päästä sisälle, sanoi että alkaa kohta itkettää ja kävi istumaan parkkipaikalle. Minä jatkoin sisälle.

Jaa iin miten mies isketään? Miehet ovat helppoja ja se onnistuu melkein millä tahansa taktiikalla. Paitsi ulostamalla julkisesti ja ryntäämällä sitten sohimaan miestä palavalla tupakalla. Tai no, todennäköisesti tuokin toimisi osaan miehistä.

Yön keikka.

Mutta tosiaan, päädyin sinne Yön keikalle. Paras adjektiivi sille voisi olla "mitäänsanomaton". Ihmiset olivat täysillä mukana, koko rakennus heilui yleisön tanssiessa mukana. Bändin jätkät tiesivät selvästi, että ihmiset rakastavat heitä ja vetivät keikan rennon rutinoituneesti. Musiikki oli liian kovallaan ja mössööntyi puuroksi, mutta mitä sitä turhaan äänenlaadulla elvistelemään, kun 95% yleisöstä kuitenkin on ympäripäissään. Musiikki oli sitä samaa mitä Yö aina tekee, eli ei se pahemmin ärsytä. Hauskaa sen sijaan oli laulaja, joka juonnoissaan intoutui vittuilemaan yleisön edustajille. Ensin eturivin kyynärpääkuningattarelle ja lopussa oikein urakalla täysin umpitunnelissa olevalle jätkälle.

Loppuyö.

Keikalta jatkettiin sitten kavereiden kanssa mökille, jauhettiin paskaa, saunottiin, uitiin ja paistettiin makkaraa. Mikä oli mukavaa. Ennen olin järvessä jatkuvasti, viime kesänä en tainnut käydä uimassa kertaakaan. Oli se edelleen mukavaa, mutta paluu maalle oli taas järkytys. Painovoima on julma ja raastaa meitä maa-äidin syliin niin tukahduttavalla otteella.

Puolisen vuorokautta aiemmin.

Aamulla kotiin ajellessani otin kyytiin pari liftaria. Toinen oli Kolumbiasta ja toinen olikin kotikunnan naapurista ja tunsi monia vanhoja luokkakavereita. Mikä on hieman yllättävää, kun ottaa huomioon, että esimerkiksi ala-asteella meidän luokalla oli kymmenen ihmistä. Olikin vähän absurdia kysellä vanhojen ystävien kuulumisia ventovieraalta liftarilta, jonka nappasi kyytiin sattumanvaraiselta huoltoasemalta. Kaiken lisäksi tämä oli ensimmäinen kerta koskaan kun liftareita kyytiin otin.

Mutta oli oikein mukavaa saada matkalle juttuseuraa. On oikeastaan aika vapauttavaa on jutella täysin ventovieraille ihmisille, joihin ei todennäköisesti koskaan enää tule törmäämään. Mutta Suomi on todellakin pieni maa.

Minä rakastan koiria (pieninä paloina).

2005-07-15T19:31:00.000+03:00

Koirat. Ne todellakin vihaavat lehdenjakajia.

Hyvät.

Tähänastinen suosikkini on ollut eräs pieni (en tosin ole vielä kertaakaan nähny mokomaa otusta) räksyttäjä, joka herättää talonväen joka yö. Asiakkaalla on tilattuna ovellekanto, joten joudun kiertämään koko talon. Tämä pikkuhirviö alkaa haukkumaan sitä pienen machokoiran kimeää ja kuuluvaa haukuntaa heti, kun astun pihaan. Tämän jälkee se kiertää ympäri taloa minun perässäni haukkuen, ainakin siihen asti, kunnes sisältä kuuluu "ole ny jo hiljaa!". Usein se vielä varmuuden vuoksi jatkaa haukkumista kunnes olen kuulomatkan ulkopuolella.

Tämä tapahtuu joka jumalan yö siinä neljän maissa. Ja kaiken lisäksi asukkaat maksavat ovellekannosta rahaa.

Pahat.

Viime yönä taasen eräs helvetin hurtta yritti käydä kimppuun. Sen omistajat ovat niitä ihmisiä, joiden mielestä on hyvä idea laittaa koiralle juoksunaru, joka ylttyy postilaatikolle ja pistää koira ulos joka ikinen yö. Yleensä se rakki makoilee laiskana toisella puolella pihaa, eikä jaksa pahemmin välittää. Kerran se on minut käynyt nuuskimassa. Mutta liekkö isäntä piessyt sen hiilihangolla, kun tänä yönä se seisoo laatikon alla, murisee ja yrittää käydä kimppuun kun kävelen lähemmäs.

Tässä on se pieni ongelma, että minun kimppuuni ei vaan käydä. Eivät ihmiset, eivätkä koirat. Jotkut pelkäävät lapsuustraumojensa takia valkoisia laatikoita, minä taas olen sillä tapaa kieroutunut, että en siedä sitä, että kukaan uhkaa minua tai ystäviäni. Tässä yhteydessä se tarkoittaa lähinnä sitä, että jos tuon hurtan omistajat eivät saa lähiaikoina lehtiään, se saattaa kerrankin johtua siitä, että jakaja vittuilee. Säälittävää, kyllä, mutta olen oikeasti vihainen.

Yleisellä tasolla se tarkoittaa sitä, että jos koira käy ilman syytä minuun kiinni, niin se ei selviä siitä hengissä. Joten olkaa hyvät ja pitäkää koiranne poissa työtä tekevien ihmisten perseistä, kiitos.

Rumat.

Toisella piirillä taasen eräillä asukkailla on isohkon vasikan kokoinen bernhardilainen. Tuon leppoisasti murisevan mussukan he tapaavat jättää irralleen pihaan - jossa myöskin laatikko sijaitsee. Piha on aidattu, mutta minua se ei kauheasti lohduta, kun koira on porttia huomattavasti korkeampi ja todennäköisesti ei edes vaivautuisi hyppäämään, vaan juoksisi risuviritelmän läpi. Se on kyllä todella sympaattisen näköinen otus, mutta kierrän sen mieluiten kunnioittavan välimatkan päästä.

Voikärpäsvaikutus, eli elämöintiä elokuvista.

2005-07-09T02:30:00.000+03:00

Kesä on sitten onnistunut pitämään minut kiireisenä piknikkeineen, säätämisineen, gootteiluineen, taiteiluineen ja muine kieroiluineen. Oikeastaan elämä on ollut varsin hyvää viime aikoina, jopa ajoittaisine vitutuksineen ja kalvavine epäilyksineen siitä, että tulen vielä saamaan nenilleni. Mutta koska oikean elämän märehtiminen kävisi raskaaksi, niin voisin kirjoittaa pari sanaa elokuvista.

Butterfly Effect

Perhosvaikutus tuli takavasemmalta ja yllätti minut pahanpäiväisesti. Ilmeisesti Ashton Kutcher -allergiani takia onnistui ensi-illana ikaan saamaan elokuvasta täysin väärän kuvan. Onneksi kaverin suosittelu ja Anttilan alelaari pelastivat minut siltä virheeltä, etten olisi elokuvaa koskaan katsonut. Tyhmän toimintärymistelyn sijasta kiekolta paljastuisikin varsin älykäs elokuva aikamatkustuksesta. Erityisen miellyttävä oli todeta, että elokuva onnistui olemaan sekä henkilökuvaus, että ideaelokuva.
Puutteitakin toki löytyi, ainakin esimmäisellä kerralla elokuva alkoi loppukolmanneksella tuntua hieman pitkitetyltä. Ideapuolella tökittiin kepillä moniakin asioita, mutta läheskään kaikkea ei viety loppuun - mitä nyt ei toki voi odottaakaan.
Itse jäin miettimään lähinnä yhtä asiaa: Jos muutat rakastamiesi ja tuntemiesi ihmisten elämää, niin millä perusteella tämän muutoksen tuotos olisi enää sama ihminen? Jos sinun viimeiset 20 vuotta muutettaisiin, olisitko sinä sama henkilö? Ehkäpä tuon asian tutkielma olisi sitten se minun aikamatkustuselokuvani. Opetuksena tulisi olemaan, että vaikka sinulla olisi jumalan voima, muuttamalla rakkaidesi elämää tuhoaisit ne henkilöt keitä rakastat. Jäljelle jäisi vain tyhjä kuori, oma luomuksesi.

War of the Worlds

Speilberg sen sijaan onnistui survaisemaan käpälänsä höyryävään sontaläjään omassa versiossaan Maailmojen sodasta. Jos aloitetana positiivisista puolista, niin leffa on viihdyttävä niin kauan, kun henkilöt malttavat pitää turpansa kiinni ja kekittyvät kuolemiseen ja massatuhon väistelyyn. Enää harvemmin pääsee moittimaan efektejä, mutta tässä niitä voisi jopa hieman kehua.

Huonojen puolien ruotimisen voisin aloittaa vaikkapa, noh, alusta. Tom Cruise on ahtaajana kutakuinkin yhtä uskottava, kuin mursu koiranäyttelyssä. Se ei vaan toimi. Seuraavaksi päästäänkin loppuun. Siltä varalta, ettei joku sitä tuntisi, väännetän loppu symboolisesta rautakangesta ennen, kuin katsoja on lopettanut Cruisen duunariluukille nauramisen. Ilmeisesti tarkoituksena oli sitoa elokuva rakenteellisesti paremmin yhteen ja naamioida juonen täydellinen puuttuminen - vähän niin kuin elefantti naamioidaan nenäliinalla kahvipöydäksi.

Suurin rikos ihmisyyttä vastana oli kuitenkin elokuvan päähenkilöt. Yleensä olen ensimmäisenä vaatimass Hollywood -leffoihin vähemmän täydellisiä sankareita ja rosoisempia henkilöhahmoja. Tässä sen sijaan päähenkilöt olivat kaikki niin rasittavia mulkkuja, että minua ihan oikeasti vitutti ettei niitä saatu sen enempää hengiltä. Katastrofielokuvia syytetään usein epärealistisiksi, koska hahmot käyttäytyvät niissä aivan liian loogisesti ja kunniallisesti. Hyvä herra Spielberg, voin kertoa, ettei Marsilaisten hyökkäyksestä kertova katastrofielokuva muutu yhtään realistisemmaksi sillä, että päähenkilöt ovat riemuidiootteja, jotka yrittäisivät väistää kohti tulevaa höyryveturia juoksemalla rataa pitkin.

Mainittakoon nyt vielä, että olihan se kiva ajatus tehdä elokuva maailmanlopusta, joka kerrottiin pienten ihmisten näkökulmasta ja jonka päähenkilöt eivät todellakaan olleet mitään sankareita. Harmi vain, että esimerkiksi Shaun of the Dead teki asian paremmin jo aiemmin ja se oli sentään komedia.

p.s Kiltti herra Spielberg, olkaa hyvä ja unohtakaa, että olette tehneet Indiana Jonesit ja Schindlerin listan. Sillä jos tämä elokuva edustaa teidän elokuvataiteellistenne kykyjen tämänhetkistä huipentumaa, pelkään että ensi vuonna saisimme nauttia Schindlerin Listan special editionista, jossa natseille on digitaalisesti editoitu radiopuhelimet ilkeiden ja pahojen aseiden sijaan.

Näyttelijöistä

Katsomisen lisäksi minulla oli harvinainen ilo päästä pistämään sanoja ammattinäyttelijän suuhun. Se on lähes pelottavaa seurata vierestä, kuinka nopeasti toisen ihmisen olemus muuttuu, kun vaihdetaan todellisuudesta rooliin. En tiedä osaisinko ikinä luottaa siihen, että olisiko kyseinen nainen aidosti ystävällinen taikka vihainen.

Blogilakia.

2005-06-28T00:46:00.000+03:00

Päivän huumoriannoksen tarjoilee Ravintola Lehtovaara, joka vaatii korvauksia paikan palvelua kritisoineelta blogaajalta. Normaalisti moiset uutiset suututtavat, varsinkin jos paskaa yritetään kaataa mukavina pitämieni tyyppien niskaan, niin kuin tälläkin kertaa.

Uhattu blogaaja sattuu kuitenkin olemaan itsekin lakimies, joka käsittääkseni pitää sananvapautta varsin suuressa arvossa. Herkon omaa blogia lainaten:

They apparently hadn't done any background checks. I have taught law and technology in several universities, I am a founding member of one of the biggest cyber rights organization in Europe and have defended publicly digital freedom of expression. Do they really think that they have a winning strategy?

Lisää aiheesta uudemmassa postauksessa. Taidan olla noin kolmanneksi viimeinen blogi, joka tästä kirjoittaa, joten ei kai tästä muuta viitsi sanoa, kuin go, Herkko, go.

Kesä.

2005-06-27T00:07:00.000+03:00

Minulla on kammottava aavistus siitä, että elän elämäni parasta aikaa. Yhtä harvoista ja arvokkaista kesistä ennen kuin minusta tulee lopullisesti tylsä.

Mutta en kuitenkaan osaa heittäytyä siihen mukaan kuin ajoittain. Sen sijaan mietin, murehdin ja yritän tehdä kaiken oikein. Mikä minua vaivaa? Ei minun nuoruudestani montakana laulua kirjoiteta. Elokuvia voisi kaikenmaailman traumoista joitain saadakin, mutta ei ehkä sellaisia kuin haluaisin. Onko minulla mitään toivoa, jos pelkään jo nyt, että aika loppuu kesken, eikö nuoruuden pitäisi kuvitella kestävän ikuisesti.

Meidän leffan ohjaaja esitti minulle kerran, pienoisessa krapulassa, teorian ikääntymisestä. Hänen mukaansa ihmisen elämä on niin kuin kuvankäsittely Photoshopissa. On olemassa pohja ja joka vuosi sen päälle lisätään layereitä, jotka muuttavat ja kehittävät ihmistä. Mutta kun ihminen täyttää 25, niin lisätäänkin layeri, jossa lukee isoilla punaisilla kirjaimilla MULKKU. Kun tuo layeri on lisätty, niin ihmiset alkavat murehtia, urasta autosta ja omakotitalosta ja vähät välittää elämän tärkeämmistä asioista. Vuodet tästä eteenpäin kuluvatkin siihen, että mulkkulayerin läpinäkyvyyttä hiljakseen lisätään.

25 ei ole enää kaukana.

Kaupallisen alan koulutuksesta.

2005-06-27T00:01:00.000+03:00

Pohdittiin tänään porukalla tulevan yrityksen softatarpeita. Siinä huomasimme sitten, että meitä oli kaksi tradenomia (okei, enhän minä ihan vielä valmistunut ole...) ja yksi entinen kauppislainen, eikä kukaan meistä tiennyt mitä myyntireskontra tarkoittaa.

Saati sitten, että meillä olisi mitään käsitystä järjestelmistä, joilla kätevästi pyörittää nettikauppaa. Eikä se ole todellakaan se ainoa asia, jota nyt joudutaan ihmettelemään. Sen sijaan me kaikki kyllä osaamme tehdä kirjanpitoa lyijykynän ja ruutupaperin avulla. Olisikohan alan koulutuksessa kenties jotain parannettavaa?

Taideteollisesta korkeakoulusta.

2005-06-16T03:51:00.000+03:00

Alkuviikosta minunkin matkani suuntautui Taideteolliseen Korkeakouluun, Creative Commonsin (tämäkin blogi on CC-lisensioitu, joten suosittelen tutustumaan) tilaisuuteen. Itse tilaisuudesta ei ole pahemmin kirjoitettavaa, varsinkin kun tapamme mukaan saavuimme paikalle tyylikkäästi myöhässä. Sen sijaan itse koulu teki melkoisen vaikutuksen.

Taikin tilat Mediakeskus Lumeessa vaikuttivat lähes taivaallisilta. Valtavia studioita, oma lavastepaja ja jopa itse rakennuskin oli varsin mukavan näköinen. Ilmeisesti varsin iso osa tiloista jäi kokonaan näkemättä, mutta esimerkiksi TV-studio valtavina bluescreeneineen ja katon täyttävine valopattereineen herätti kyllä vahvaa kateutta. Vertailun vuoksi voitaneen mainita, että viime viikolla säädin useamman päivän matte paintingejä kaverin keittiössä, ruokapöydän ääressä.

Herää kuitenkin kysymys, että miksi ihmeessä en ole nähnyt vielä yhtä ainutta Taikkilaisten elokuvaa, jossa noita mahdollisuuksia oikeasti hyödynnettäisiin? Mikä saa opiskelijan ajattelemaan valtavan bluescreen studion nähdessään, että "hei, olisi siistii jos nää mies ja nainen juttelis keittiön pöydän ääressä."? Miksi lavastepajasta käydään noutamassa pöytäja ruudullista vahakangasta? Eikö omatunto soimaa, kun miksaa kaverin äidin juuri improvisoimaa pianosooloa tunteikkaan kohtauksen taustalle THX-sertifikoidussa äänieditissä? Eikö kukaan koskaan hykertele miettiessään sitä, kuinka paljon luovia ja osaavia ihmisiä heidän ympärillään liikkuu? Minä vietin paikassa muutaman tunnin ja olin pakahtua innostuksesta.

Ihan oikeasti, mikä Taikkilaisia vaivaa? Jo pelkän uteliaisuuden pitäisi ajaa kokeilemaan jotain mieletöntä ja hurjaa, kun siihen kerran on mahdollisuus. Kyse on kaiken lisäksi koulusta, takuulla jokainen opiskelija tietää, että työelämässä moiseen ei enää tule mahdollisuutta. Hakataanko moiset hullut ajatukset opiskelijoista ensimmäisen kahden opintoviikon aikana?

Sen sijaan, kun pyritään visuaalisuuteen jollaista mitä tässä maassa ei olla ennen nähty, bluescreen-studiona toimii olohuone, pala maalattua muovimattoa ja valokalustona kolme Bilteman työmaavaloa. Kaiken lisäksi siinä vielä onnistutaan.

En nyt sano, etteikö Taikkilaisia tarvita, tai että heissä olisi välttämättä mitään vikaa. Ehkä deadlinet puskevat päälle, ehkä studioaikaa palautuksen aikaan irtoa kuin kaksi tuntia viikossa ja ehkä kaikki muut opiskelijat vihaavat leffan tekijää, eivätkä suostu tekemään mitään ilmaiseksi... Varmasti on jokin hyvä syy siihen, miksi Taikkilaiset eivät tunnu käyttävän edes murto-osaa mahdollisuuksistaan. Toivon kuitenkin hartaasti, että syy ei ole se, että he eivät edes halua yrittää.

Itse en kuitenkaan pystyisi viettämään kyseisessä talossa viittä vuotta kertoen tarinoita vanukkaista, hautoen päässäni suuruudenhulluja visioita tietäen, että sadan metrin säteellä olisi taitoa ja välineistöä toteuttaa ne kaikki. Toivon hartaasti myös sitä, että se ei ole se syy miksi en tule koskaan pääsemään Taikkiin opiskelemaan.

Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.

Äiti Luonto ja hänen käskyläisensä herra Ukkonen.

2005-06-15T21:38:00.000+03:00

Kesämyrskyt ovat täällä. Kotikylällä riehui ukonilma kellonympäryksen. Tavallisten sähkövikojen lisäksi tällä kertaa kaksi taloa syttyi palamaan. Toinen paloi maan tasalle, mutta toisen ehti sen asukas sammuttamaan. Lisäksi kylälle johtava maantie katkesi neljästä kohtaa.

Yhteensä kylällä on parinsensataa taloutta, enkä muista yhtäkään vakavampaa tulipaloa viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Teiden katkeaminenkaan ei ole mitenkään jokakesäistä, onkohan elinaikanani moista tapahtunut pari-kolme kertaa. Melkoisen tapahtumarikas yö siis.

Kymmenisen vuotta sitten ollut ukkonen teki varsin laajalti tuhojaan, mutta ei mitään järin vakavaa. Eräästä saunasta räjähti väliseinä ja likakaivon renkaat hajosivat, naapurissa talon kaikki hehkulamput räjähtivät kappaleiksi. Kaupalla taas räjähtivät hälytyslaitteet. Elektroniikkaa hajosi melkein joka talosta ja eräässä niistä salama poltti nyrkinkokoisen reiän pakastimen metallikuoreen.

Pidän kyllä kunnon ukkosmyrskyistä, mutta en kotikylälläni. Täällä korvessa tavalliset ukkosmyrskytkin osaavat olla vaarallisia.

Kaksitoista kuukautta.

2005-06-10T14:00:00.000+03:00

Toissapäivänä tuli vuosi täyteen tällekin blogille. Kohta se oppii jo kävelemään ja nytkin se kovasti yrittää kontata kadulle leikkimään. Sen kunniaksi olen lueskellut vanhoja kirjoituksiani. Päällimmäinen huomio oli se, kuinka monessa asiassa olenkaan ollut väärässä.

Toinen ihmetyksen aihe oli se, että pystyn ylipäätänsä lukemaan noita kirjoituksia pahemmin kärvistelemättä. Ehkä en olekaan niin kehno kirjoittaja, kuin kaikki yli kolmikymppiset äidinkielenopettajat antoivat ymmärtää. Mutta etten ylpistyisi liikaa, niin kerrataanpa muutamia mokiani:

Huoltoasemien lämmitettävissä ruuissa on yksi, joka oikeuttaa niiden olemassa olon - Paninit. Domino Roksit ovat parempia, kuin itsemurha dynamiittinalleilla ja sinällään oikeassa olleessa nuorten miesten kieroutunutta autosuhdetta käsitelleen kirjoituksen esimerkki ei olekaan paperityöläinen tai huumekauppias, vaan ajaa isänsä Audilla.

Koulukirjoitukseni taisi osua enemmän oikeaan kuin silloin kuvittelinkaan. Kaikki mitä siinä kirjoitin on nyt paljon selkeämpää.

Prisonerin innoittama valaistukseni vaikuttaisi edelleen varsin osuvalta.

Jos näkee toisten alistamisen vahvuutena ei voi koskaan olla oikeasti vahva - sillä silloin tahtomattaankin myöntää heikkoutensa itseään ylempiä kohtaan.Todelliseen vahvuuteen ei mahdu usko hierarkioihin.

En tosin edelleenkään osaa itse elää tuon mukaan.

Kirjoitustekstin kanssa olen kuitenkin suurimmaksi osaksi samaa mieltä. Itsestäänselvyyksiähän nuo asiat ovat, mutta sellaisia on turvallista todeta. Itsestäänselvyydet ovat usein tosia. Edellisen lauseenkaan kirjoittaminen ei pelottanut yhtään.

Lisäksi löytyi myös seuraava lainaus, joka edelleen kuulostaa kovin viisaalta, mutta johon en siltikään usko yhtään sen enempää kuin sitä kirjoittaessani:

Ollakseni missään määrin onnellinen ihminen, on minun kuitenkin tavoiteltava pilvilinnoja. Mitä minä häviäisin, vaikka uskoisin vakaasti niiden olemassaoloon? Vaikka pilvi ei kantaisikaan, niin ei se pudotus olisi yhtään sen korkeampi, mutta ainakin välttyisin niiltä kauhun hetkiltä, jotka edeltävät tyhjän päälle astumista.

Kaikista eniten olen kuitenkin erehtynyt itseni suhteen. Kuluneen vuoden aikana on tapahtunut monia asioita, joita en aloittaessani uskonut minulle koskaan tapahtuvan. Hyvä niin, vaikka niiden takia tämäkin postaus on kaksi päivää myöhässä aiotusta.

Minne ovat kaikki hyvät ufot menneet?

2005-06-02T07:42:00.000+03:00

Yksi kieroutumistani on kauan ollut kiinostus ufoihin. Varsinkin yläasteella erinäisten ufokirjojen lukeminen oli suurta hupia. En ole koskaan varsinaisesti uskonut vihreisiin miehiin lentävissä lautasissa, mutta juttuja oli mielenkiintoista lukea ja pohtia mahdollisia selityksiä.

Nyt X-Filesin uusintojen innoittamana katsoin History Channelin tuottaman 'dokkarin' UFO Hotspots. Ei voi kuin kysyä, että minne kaikki hyvät ufojutut ovat kadonneet? 90-luvulla aihe oli muotia ja juttuja riitti, mutta nykyään melkein kaikki ufoihin liittyvä tuntuu olevan pienen sekopääjoukon kirjoittamaa. Kuinka vakavasti voi parastakaan mysteeristä havaintoa ottaa, jos sen raportoija uskoo vankkumatta siihen, että maapallo on ontto ja sen sisällä asuu Siriuksesta kotoisin olevien liskoihmisten kansa? Se vie kaiken huvin spekulaatiosta, kun todennäköisin selitys on paranoidi skitsofrenia.

Samoin tuota "dokumenttiä" katsellessa tuli varsin turhautunut olo. Tuntuu, että olen jo lukenut jokaisesta vähääkään uskottavasta ufotapauksesta. Samoin kuvamateriaali oli joko tuttua, tai sitten jopa minä pystyin sanomaan paskalaatuisesta ripistä, että kyseessä ei todellakaan ole mikään tunnistamaton lentävä esine. Ruudulla pyöri ufoina niin auringonlaskuja, lintuja kuin planeettojakin - vanhasta kunnon kuusta puhumattakaan.

Kaippa minusta on iän myötä tullut myös skeptisempi. Sen jälkeen, kun itse näin ufon en ole luottanut ihmissilmiin pätkän vertaa. Se oli hyvin mielenkiintoinen kokemus niin kauan kuin hupia kesti. Kyseessä oli hetken aikaa ihan rehellinen ufo. Oranssi hehkuva sauva, joka leijui metsän reunassa ja liikkui hitaasti eteenpäin. Ei sellaista pitäisi olla olemassakaan.

Kuka arvaa mikä se oikeasti oli?

Ei, se ei ollut levitoiva mutanttiporkkana.

Se oli kuu. Hämmennystä kesti hetken, ehdinpä kävellä metsän reunaan katsomaan lähempääkin, mutta turhaahan se oli. Pienoinen mietintätuokio kavereiden kera paljasti kuitenkin totuuden. Kuu laski juuri samaan aikaan, kun porkkana metsän laitaan ilmestyi ja kuu myöskin laski juuri tasan samaan ilmansuuntaan, missä porkkana leijui. Kuu myöskin laskeutuessaan liikkuu samalla nopeudella... Jos se näyttää ankalta, kuulostaa ankalta ja kävelee kuin ankka, sen täytyy olla ankka.

Tästä opin kaksi asiaa 1) Ilmakehä vääristää lähell horisonttia olevia asioita aivan käsittämättömillä tavoin ja 2) näköhavaintojen ollessa epätarkkoja, aivot pyrkivät täydentämään näkemää sen mukaan, mitä sen voisi kuvitella olevan. Siinäpä se tuli - selitys useimpiin ufohavaintoihin.

Tämä maailma kaipaisi kyllä lisää mysteeriä. En lainkaan pahastuisi, jos joku saisi vaihteen vuoksi edes jonkinlaisia todisteita ufoista, kummituksista tai vaikka Loch Nessin hirviöstä. Sitten voisi taas hetken spekuloida sillä, mistä oikeasti oli kyse.

Doctor Who TV2:lle.

2005-06-02T06:47:00.000+03:00

Kun kerran tuossa aiemmin intoilin Doctor Whosta, niin pitää intoilla hieman lisää. TV2 on fanisaitin mukaan ostanut sarjan oikeudet, mutta alkamisesta ei taida vielä olla tietoa.

Mainitaan nyt vielä samalla se, että uusin jaksopari The Empty Child / The Doctor Dances piti sarjan tasoa yllä. En olisi koskaan uskonut, että lastensarja osaa olla niinkin pelottava. Jaksot oli kirjoittanut Steve Moffat, jonka oma sarja Coupling on - kuten muutamana kertaan on tullut mainittua - ehkäpä kaikkien aikojen paras sitcom. Laatua osasin siis odottaa, mutta en todellakaan sitä, että jakson hirviöt olisivat pelottavimmat sitten Sormusaaveiden.

Näyttäkää tätä lapsillenne ja nuoremmille sisaruksillenne, sillä tässä sarjassa on potentiaalia 2000-luvun MacGyveriksi, jota kaiholla muistella 20 vuoden kuluttua.

Neiti Mustakissa.

2005-05-28T07:06:00.000+03:00

Kuka sanoo, etteivätkö valoisat kesäyötkin voisi olla aavemaisia.

Tein tänä yönä tasan kaksi jakovirhettä, mikä tässä rutiinilla alkaa olla jo aika paljon. Joka tapauksessa kummallakin kerralla ohitse käveli sama nahkatakkiin pukeutunut mustahiuksinen tyttö. Toisella kerralla tyttö katosi suoralta kadulta jonnekin, ennen kuin ehdin kulmalle katsomaan tämän perään. Aika heikot todisteet, mutta siinä tytössä oli jotain eteeristä. Olkoon hän siis Neiti Mustakissa, pienten harmien tuoja.

Henkilökohtaisen asiakaspalvelun pojan kosto.

2005-05-25T20:15:00.000+03:00

Soitin aiemmin illalla erään kansainvälisen ja varsin kovatasoisen hosting-palveluntarjoajan helpdeskiin, koska siellä hostatulla sivustolla oli mysteerisiä ongelmia - ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen, muuten.

Puhelimeen vastattiin "höääää".

Jos käytetään modernia ilmaisua, niin olin tässä vaiheessa 'niinku wtf lol'. Olin aika ihmeissäni, koska niinä harvoina kertoina kuin olen joutunut turvautumaan helpdeskiin, niin sieltä ollaan vastattu hyvin asiallisesti ja hoidettu kaikki ongelmat pikaisesti. Ja nyt sieltä vastataan "höääää". Mitäpä siihen voisi muuta todeta kun "anteeksi?".

Sitten minua kutsuttiin nimeltä, hieman hämmästyneellä äänensävyllä.

Tässä vaiheessa tajusin tehdä pienen yhteenlaskun. Wanha kaverini ajalta Pentium ja modeemi on kyseisessä firmassa töissä. Helldeskin puhelut välitetään päivystävälle säätäjälle. Mysteeri alkaa ratketa. Tässä vaiheessa on minun vuoroni todeta kaverin nimi hämmentyneellä äänensävyllä.

"Juu, minne sä nyt soitat?"

"Helpdeskiin"

Näin ratkesi tämäkin mysteeri, puhelu kääntyi kaverin kännykkään, joka näki minun numeron ja vastasi normaaliin tyyliinsä. Mutta ei se mitään, ongelma ratkesi (ainakin väliaikaisesti) nopeasti ja palvelu oli ainakin henkilökohtaista. Mutta mielenkiintoinen hämmennyksen hetki aamuksi.

HC sosiaalipornoa.

2005-05-24T22:40:00.000+03:00

Mielenkiintoinen palvelu, 100 viimeisintä pelastustoimen tehtävää Suomessa, puolen tunnin viiveellä. Keuruulla palaa talo, toivottavasti ei kenenkään tutun.

Meemillä heitetty.

2005-05-24T17:27:00.000+03:00

Atso haastoi meemiin, joten vastaillaanpa.

1. Montako elokuvaa omistat DVD/VHS:nä?

DVD:llä löytyy 47 nimikettä, joista tosin vain nelisenkymmentä on elokuvia. VHS:iä löytyy muutama kymmenen.

2. Minkä elokuvan ostit viimeksi?

Irkkukomedia Intermissionin. Sen jälkeen tosin on tullut ostettua Simpsoneiden Treehouse of horror -kokoelma, joka oli halpa ja surkea pikku rahastuspaketti, mutta sisälsi niin monta loistavaa jaksoa, ettei sitä malttanut hyllyyn jättää. Katu-uskottava keräilijä olisi tosin ostanut kausipaketit.

3. Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

Star Wars Episode 3: Revenge of the Sith.

4. Nimeä viisi elokuvaa, joita katsot usein

Donnie Darko, Aliens, Blues Brothers, Fight Club ja Memphis Belle (jota tosin tuli katsottua puhki vuosia sitten).

5. Nimeä viisi ihmistä, jotka nakitat tekemään tämän!

Periaatteesta kieltäydyn osallistumaan kiertokirjemäiseen toimintaan. Eli toisin sanottua kaikki joiden vastaukset kiinostavat on jo tehneet tai nakitettu tekemään tämä.

Star Wars Episode III: Revenge of the Shit.

2005-05-19T08:18:00.000+03:00

Paskahan se oli, mutta ei sitä oikein osaa silti vihata.

Viikon päästä tästä elokuvasta on sanottu kaikki sanomisen arvoinen, joten yritän olla lyhytsanainen: Hayden Christiansen ei edelleenkään osaa näytellä. Lucas ei vieläkään muista kuinka elokuvia kirjoitetaan. Ja tehostepuolen pojat ovat varmasti vetäneet viimeiset viisi vuotta litran piriä päivässä saadakseen kaiken ajoissa valmiiksi. Erityiskehut kuitenkin dialogista, harva nykykomedia naurattaa niin paljon, kuin Lucaksen yritykset romantiikan parissa. Anakin Skywalker on ehkäpä maailman pökkelöin pelimies, eikä muutenkaan vaikuta vajan terävimmältä työkalulta. Muutkaan suuret tunteet eivät kyllä suju paljoakaan paremmin. Onneksi pahisten repliikit on napattu lähes suoraan Republikaanien puheista. Voisi melkein kuvitella, että George ei oikein pitäisi kaimastaan.

Kuin kissaa kävelyttäisi.

2005-05-16T23:30:00.000+03:00

Sellaista se on, esseiden kirjoittaminen. Olen nyt viimeiset pari viikkoa tuskaillut koulutöiden kanssa, oli kirjoitettavana toistakymmentä sivua esseitä ja opintopäiväkirja. Kirjoittaminen oli yhtä tuskaa, asiaa ei tuntunut millään riittävän täyttämään sivumäärää.

Esseistä.
En ole koskaan muuten pitänyt tavasta määrätä esseen laajuutta asettamalla kiinteä sivumäärä. Asiaa on tietyn verran ja sen sanomiseen menee tietty määrä sivuja. Piste. Sen jälkeen esseen sivumäärästä on yleensä jonkin verran täyttämättä ja lopputila täytetään jaarittelemassa, lisäämällä turhia välisanoja ja toistamalla itsestäänselvyyksiä. Kun tätä on jatkettu läpi lukion ja yliopiston, siirrytään itse kirjoittamaan oppimateriaalia ja kohta meillä onkin kirja, jossa kymmenen sivun esseen materiaali on venytetty sadalle sivulle - ja tämä oli lukemistani sisäisen yrittäjyyden oppaista se hyvä. Huonossa oli todennäköisesti sama ongelma, mutta teksti oli niin kankeaa ja tylsäksi steriloitua, ettei sen sisältöä saanut revittyä irti edes hohtimilla.

Kissoista.
Esseekirjoittamisen ja kissojen kävelyttämisen yhtäläisyydet huomasin, kun olin kaverin kanssa kävelyttämässä tämän kissaa. Jääräpäisempää oranssia eläintä tuskin löytyy, ellei joku maalaa maanisdepressiivistä aasia tiikeriksi ja yritä saada sitä mukaansa diskoon bilettämään.

Mutta, siinä sitä oltiin, mies ja nainen, hihna ja hihnassa pieni pörröinen eläin. Hetken aivot kieltäytyivät hyväksymästä sitä, että sinä itse olet kuvan mies - eläinten ulkoiluttajathan ovat Niitä Muita. Niillä on yhteinen vuokrakaksio, asuntosäästötili Nordeassa ja sukujuhlissa heidän luokseen johtaa jono mummoja, jotka kaikki kysyvät "milloinkas sitä jälkikasvua on tulossa?". Sitten, yhtäkkiä, farmarivolvot alkavat vaikuttaa automuotoilun suurimmilta saavutuksilta, tilaa löytyy lastenrattaille ja ovathan ne oikeastaan aika nuorekkaan sporttisia. Jos vielä löytäisi kohtuuhintaisen rivitalonpätkän Pirkkalasta niin...

Sitten kissa pysähtyy. Ei siis pysähdy siinä merkityksessä, kuin lapsi ennen suojatietä, vaan pysähtyy niin kuin liimattu kilpikonna pysähtyy tiiliseinään. Jos ihmissilmä olisi tarpeeksi nopea havaitsemaan häilyviä kvantti-ilmiöitä, voisi huomata kuinka se lakkaa olemasta kissa ja muuttuu oranssiksi, karvaiseksi, betoniporsaaksi. Kaikki rippeet porvariston hillitystä charmista - keskiluokkaisista harhakuvitelmista - katoaa, kun huomaat joutuneesi keskelle lajienvälistä valtataistelua. Yksi työntää kissaa takaapäin samalla, kun toinen kiskoo talutushihnaa ja tajuat, että edes farmarivolvo ei saa enää tässä tilanteessa ketään näyttämään aikuiselta ja vastuuntuntoiselta. Eikä kissan vauhti siltikään missään vaiheessa ylitä mannerlaattojen keskituntivauhtia.

Olo tuntuu kuitenkin huojentuneelta, sillä keskiluokkaisuuden haamut katoavat kirkuen syvyyksiin joista tulivatkin. Jätämme suhteemme laadun määrittelemättä tarkemmin, etsimme sitä halpaa ullakkohuoneistoa vanhasta tehdasrakennuksesta, jota ei Suomesta löydy ja tämä eläinkin on aivan liian punainen kultaiseksi noutajaksi. Keskiluokkaisuus, sinä vanha kehno, meitä et vangitse tuulipukuun, me olemme villi ja hurja nuoriso!

Rotujenvälisen maailmansodan voitti muuten ihmiskunta - tai siis, tavallaan voitti. Periksi ei annettu ja aiottu lenkki tehtiin, vaikka puistossa kamikaze-varikset kävivät kimppuun. Aikaa siihen kyllä kului useampi tunti ja suurimmat siirtymät tapahtuivat kissa sylissä, mutta kyllä se pentele lopulta kävelikin.

Viikon onnettomuudet.

2005-05-16T06:07:00.000+03:00

Tulin juuri töistä kotiin ja totesin, että netti ei toimi. No, sitä sattuu, joten boottasin koneen, tarkastin verkkopiuhan ja kirosin mielessäni wlannetin käyttökatkoja, kun mikään ei auttanut. No, ajattelin kuitenkin vilkaista onko edes päätteessä mitään eloa ja no, syy toimimattomuuteen löytyi. Seinältä oli pudonnut taulu, joka oli osunut alla olleeseen pistorasiaan, jossa oli kiinni päätteen virtajohto ja puhelinjohto. Tämän seurauksena pistorasia oli hajonnut kappaleiksi ja pistokkeet irronneet. Ei ihme jos netti ei toiminut.

Nyt sitten pääte on kytketty epämääräisistä paloista kasattuun pistorasiaan. Ei täällä mitään addikteja olla, ehei.

--
Paremman onnen puolelta voisi taas kertoilla roskisdyykkauksen iloista. Tällä viikolla roskista on löytynyt toimiva tietokone (vanha Pentium se vain on, mutta kovoa on sentään käyttökelpoiset 5 gigaa, joten osaako joku suositella kevyttä linux-distroa?) ja uudehko Anttilan matto. Nämä kumpikin täysin minimaalisella etsinnällä, oikeastaan ne löysivät minut ja huusivat "saadaaks me tulla sun kaa kotii?". Ja minähän en tunnetusti osaa kieltäytyä ilmaisesta tavarasta, joten ne pääsivät hellään ja rakastavaan kotiin. Tuo oli muuten hienovarainen vihjaus, että tavaraa saa tarjota ihan suoraankin. Esimerkiksi kaikki alkuperäisiä pentiumeja uudempi tietokonerauta kelpaa, jos nyt joku Tamperelainen blogaajakollega moisesta haluaisi päästä eroon. Niin ja sisustuslehdet, tai 70- ja 80-lukujen pornolehdet.

Mitähän minustakin voisi harrastusten perusteella päätellä...

Aurinkoista rakkautta.

2005-05-08T23:47:00.000+03:00

Aurinkoisten rakkaudentäyteisten ajatusten kunniaksi linkkivinkki: The Perry Bible Fellowship

Doctor Who (2005)

2005-05-05T00:15:00.000+03:00

Olen viime aikoina tuskaillut parinkymmenen kirjoittamista odottavan esseesivun kanssa ja kun en niitä ole saanut tehtyä, ei omatunto ole antanut nautiskella kirjoittamalla blogiinkaan. Nyt seitsemän sivun essee sisäisestä ja ulkoisesta yrittäjyydestä alkaa olla kirjoittamista vailla (eli tiedän suunnilleen mitä haluan sanoa ja miten sanon, muistiinpanot vain pitäisi muuttaa sujuvaksi suomen kieleksi) ajattelin sallia pienen scifinkehuntatuokion.

Doctor Who on scifisarja jota on briteille turha esitellä. Suomalaisille se on tuttu lähinnä meiltä ohi menevistä brittisarjojen pop-kulttuuriviittauksista. Kyseessä on BBC:n tuottama scifisarja, jota tuotettiin yhtäjaksoisesti vuodesta 1963 vuoteen 1989. Alunperin sarjan oli tarkoitus opettaa lapsia viihteen varjolla. Ajassa ja avaruudessa matkustava muukalainen, joka tunnettiin ainoastaan "Tohtorina", seikkaili maapallon menneisyydessä kuin kaikaisessa avaruudessa historian ja tieteen ihmeiden keskellä. Opettavuus kuitenkin karisi pian, vaikka konsepti pysyikin samana. Lapset rakastuivat sarjaan, eikä rakkaus kadonnut minnekään iän karttuessa. Sarja kasvattikin kutakuinkin koko nykyisen brittiläisen kirjoittajasukupolven. Siksi Dalekkeihin ja puhelinkoppeihin riittääkin viittauksia vähintään joka toisessa tv-sarjassa - puhumattakaan viihdettä käsittelevistä lehdistä.

Tänä vuonna BBC palautti Doctor Whon tuotantoon. Uudesta sarjasta on vastuussa Queer as folkista (Nelosen mielestä 'Älä kerro äidille') ja The Second comingista vastannut Russell T. Davies. Käsikirjoittajista löytyy mm. hillittömän hauskan Couplingin ('Paritellen'), luonut Steven Moffat ja League of Gentlemenistä ('Herrasmiesliiga') tuttu Mark Gatiss. Tohtorina ensimmäisellä uudella kaudella nähdään Christopher Eccleston.

Tärkeintä kuiten on, että uusi sarja on monella tapaa parasta tv-scifiä vuosiin. Ensimmäiset jaksot ovat oikein mukavaa viihdettä aikuisellekin, vaikka kyseessä on edelleen pääasiallisesti lasten- ja nuortensarja. Tai näin siis ensimmäisten jaksojen kohdalla. Jo toinen jakso "The End of the world" on varsin mukavaa tv-scifiä Linnunradan käsikirjasta napattuine konsepteineen (se salittakoon, onhan Douglas Adams kuulunut alkuperäisen Doctor Whon kirjoittajakaartiin), mutta sarjan kovempia ja synkempiä puolia pehmitetään vaihtelevan tasoisessa huumorilla ja kirkkailla ja ystävällisen näköisillä efekteillä.

Sitten iskeekin sarjan kuudes jakso "Dalek". Poissa on edellisen jakson lapsellinen pieruhuumori ja tilalla ikkuna Tohtorin synkempään puoleen, joihin aiemmat jaksot ovat satunnaisesti viitanneet. Tämä "lastenohjelman" sankari on vihainen ja katkera, jopa itsetuhoinen. Ensimmäisten jaksoissa hämmentänyt typerä virnuilua ei enää erehdy luulemaan huonoksi näyttelyksi - Eccleston on juuri niin hyvä kuin voi odottaa, mutta Tohtori on maaninen, kokemuksiensa syvästi haavoittama persoona. Jakson vihollinen taas on yksinäinen ja epätoivoinen, säälittävä. Sekä pelottava, että peloissaan.

Fanit ovatkin ehtineet julistaa jakson kaikkien aikojen parhaaksi. Enkä ihmettele. Dalek ei häpeäisi itseään Lostin taikka The Prisonerin jaksojen joukossa. Orson Scott Card muuten väitti Lostia kaikkien aikojen parhaaksi scifisarjaksi - puolet ajattelevasta maailmasta sanoisi samaa Prisonerista. Tämä jakso on niin hyvä.

Nyt uskallan väittää, että briteissä kasvaa parhaillaan uusi scififanien sukupolvi. Tämä on sarja jota 10-vuotiaat pojat (ja mikseivät tytötkin) katsovat ja naureskelevat kevyempien jaksojen pieruhuumorille ja pelkäävät vakavampia jaksoja niin, kuin vain lapset osaavat tv-sarjaa pelätä. Kymmenen vuoden kuluttua he katsovat sarjan uusintoja nostalgisina ja näkevät niissä aivan uutta syvyyttä. Minulle se sarja oli Star Trek - Uusi sukupolvi. Jotenkin maailma tuntuu hieman paremmalta paikalta, kun tietää, että myös nykyiselle sukupolvelle on tarjolla sarja joka on tehty sydämellä ja järjellä.

Scifin ystävän taivas.

2005-05-02T19:09:00.000+03:00

Ennakkovaroituksena kerrottakoon, että Torstaina scifin ystävillä on edessään todella hyvä tv-päivä. SubTV esittää 11.35 alkaen putkeen koko Futuraman loistavan neloskauden. Erityisesti suosittelen jaksoja Roswell (11.35), Iso Robotti (12.20), Maailmankaikkeus sisälläni (14.15, Bender jumalana, tätä älkäätte missatko!) ja Minne fani ei ole ennen astunut (15.50).

Illalla 21.00 nähdään Rakkautta & Anarkiaa -sarjassa kuluvan vuosituhannen paras elokuva Donnie Darko. Suosittelen tätä suorastaan polttavalla intohimolla jos yhtään erikoisemmat elokuvat uppoavat.

Kuin kaksi ihonhoitotuotepurkkia?

2005-04-29T23:18:00.000+03:00

Aivan kuin näissä olisi nähtävässä pienoista yhdenmukaisuutta:
"Regenerate" -ihonhoitotuotteen mainos Resident Evilistä ja kosmetiikkafirma Olayn uuden "Regenesist" -tuotesarjan standi.

Edit: Nyt pitäisi toimia ja huomion vitsikkyyden puute paljastuu kaikessa karmeudessaan.

Ole mies ja tee se!

2005-04-24T17:17:00.000+03:00

Sadepäivien ratoksi: Yhdysvaltain laivaston historiallinen kuvapankki.

Charlie surffaa.

2005-04-22T06:42:00.000+03:00

Kaikkea sitä menee tekemään, kun vanhaksi elää.

Pohjannaula oli keilakka Telakalla ja sinnehän piti tietenkin mennä. Pohjannaulan keikka aikoinaan Tammerfestissä kun on edelleenkin aika lähellä kaikkien aikojen keikkalistani ykkössijaa - ja se oli ensimmäinen kerta kun kyseistä yhtyettä kuulin.

Niin, no, joka tapauksessa pääsi käymään niin, että minä tanssin. Se on asia, jota ei vaan kertakaikkiaan pitäisi tapahtua. Elämänfilosofiani on jo kauan ollut "Charlie ei surffaa ja minä en tanssi" - paitsi nyt. Usean kappaleen ajan. Ja se oli hauskaa.

Jos joku nyt haluaa tietää, millainen musiikki riivaa minutkin tanssimaan, niin joudun varoittamaan, että älkää hyvät ihmiset kuunnelko Pohjannaulaa äänitteinä. Ne eivät tee bändille minkäänlaista oikeutta, vaan homma toimii livenä aivan eri tavalla. Menkää keikalle, jos jalka ei ala vipattaa, niin siihen on kaksi todennäköistä syytä, joko olet kuollut taikka rampa.

Musiikkilaji on kait jotain kansanmusiikin kaltaista mäiskettä, mutta jos yrittäisin genrettää, menisin kuitenkin metsään arvauksessani. Yleisöä tuntuu löytyvän aika monen musiikillisen kuppikunnan kannattajista. Se päällimmäisin mieleen jäävä asia on tanssittavuus, useimmissa biiseissä primitiivinen rytmi hakkaa päähän metrisisellä halolla. Eräässä biisissä varsin kirjaimellisesti, vieraileviin soittimiin kun kuuluu niin metriset halot, maitotonkat kuin viikatteetkin. Mutta turha selittää tuonkaan vertaa, kokeilkaa kun siihen seuraavan kerran mahdollisuus tarjoutuu.

Avoin kirje iltapäivälehtien toimittajille.

2005-04-19T20:55:00.000+03:00

Arvoisa iltapäivälehden toimittaja. Koska selkeästi selaatte tätä "intter nettiä" löytääksenne uutisaiheita, saanen tarjota oman vaatimattoman lööppiehdotukseni. Sillä jos saan puhua ihan suoraan, niin minua vituttavat nämä 'uutiset' siitä kuinka Matti Vanhanen oli kuusi vuotta sitten samassa huoneessa naisen kanssa.

Katsokaas, tänään valittiin uusi paavi. Se saattaa tulla nyt melkoisena shokkina, mutta huomenna jokainen lehti tulee toitottamaan asiaa. Siksi ehdotankin, että lähdette hieman eri linjalle uutisoinnissanne ja kerrotte asian vähemmän tunnettuja puolia, kuten:

PAAVI KUULUI HITLER-JUGENDIIN!

Mikäli ei paljastu jotain järisyttävää katastrofia, kuten että lasten olemassaolo todistaisi Matti Vanhasen harrastaneen seksiä (hups, taisinpa lipsauttaa paljastuksen, yrittäkää unohtaa se) niin voidaan samaa teemaa jatkaa vielä ylihuomennakin, esimerkiksi:

TEINI-PAAVI TAISTELI NATSIEN PUOLELLA!

Ellette usko minua, niin voitte tarkastaa nämä faktat Wikipediasta, tietosanakirjasta jota kuka tahansa voi muokata. Mutta sillä tuskin on väliä, sillä ovathan nuo loistavia lööppejä.

p.s Hienoa muuten, että enää voi syyllistyä minkään sortin kunnianloukkaukseen, vaikka vahingossa sanoisi jotain sellaista kuin "Paavi on vanha natsi". Ehkäpä tietyt uskonnollisessa vakaumuksessaan vahvat tahot voisivat hommata menneisyyteensä viattomia luurankoja, joiti voisi hyväksikäyttää irroittamalla ne täysin asiayhteydestä, kuten tässä paavijutussa voi tehdä. Niin ei tarvitsisi haastella oikeuteen marginaaliin kuuluvia blogaajia.

Tässä ei ole mitään pelottavaa.

2005-04-19T12:18:00.000+03:00

Aamulehti 19.4.2005:

"Kymmenvuotias Francesco di Giasante puolestaan sanoi pelkäävänsä, että uusi paavi tulee Afrikasta.
- Koulussa on sanottu, että jos paaviksi valitaan musta, aurinko syöksyy maahan ja se on maailmanloppu."

Etsivä löytää.

2005-04-17T23:05:00.000+03:00

Kirosin syksyllä kadottaneeni aurinkolasini. No, eiväthän ne tietenkään oikeasti hukassa olleet. Ruuvumeisseliä etsiessäni ne löytyi laukusta, jonka olin mielestäni penkonu läpikotaisin jo kolmesti. Puoli vuotta laukussa ilman koteloa tietenkin meinaa sitä, että ne ovat jossain määrin kärsineitä, mutta eiköhän ne vielä kasaan saa.

Läheisessä talossa on ilmeisesti kevätsiivous meneillään ja ihmiset ovat raahanneet valtavat kasat huonekaluja roskiin. Me pummit taas kaivetaan lavalta kaikki käyttökelpoinen. Kierrätys toimii. Itselle löytyi kaksi kaappia, kummatkin entisiä stereokaappeja, mutta varsin käyttökelpoisia. Toinen oli purettu siististi osiin, ruuvit muovipussiin ja pussi teipattu kiinni puuosiin. Siisti tapa heittaa romua pois. Lisäksi löytyi hieman kärsinyt taittotuoli, josta pitäisi tulla vielä mukava kesäkaluste.

Paska aika.

2005-04-14T06:45:00.000+03:00

Kevät. Se on paskaa aikaa.

Tämä kevät tosin on ollut huomattavasti normaalia miellyttävämpi vuodenaika. Ehkäpä siksi, että kaupungissa kevät ei pääse niin hyppimään silmille sulavine järvineen ja veteline teineen. Lumet vaan tuntuivat yht'äkkiä katoavan ja maailmasta tuli pölyinen ja kuolleemman näköinen kuin syksyllä.

Lyhyt vierailu korpeen taas muistutti, että nyt tosiaan on kevät. Kaikki oli märkää, lumikinoksia oli siellä täällä ja järvet näyttivät sillä keväisellä tavallaan erittäin, noh, keväisiltä. En tajua mikä ihmeen ehdollistuma päässäni on, mutta heti kun nään keväisen järven, iskee kaipuu toisen ihmisen lähelle. Noin kiltisti ilmaistuna.

Osansa saattaa olla myös sillä, että tätä kevättä ei ole tarvinnut kärsiä yksin korvessa. Toisen ihmisen lähellä oleminen on varsin hyvää kevätterapiaa. Vaikkakin siis ihan kaverillisessa mielessä. Vaikka monet tuntuvat olevan hyvin huolestuneita siitä, että se voisi johtaa johonkin muuhunkin. Itse en tuota huolta jaa. Siksipä kokeilin laittaa pitkästä aikaa myös deitti-ilmon. Jos totta puhutaan, niin omasta mielestäni siitä tuli varsin hauska. Vastausten määrästä, tai siis täydellisestä puutteesta, päätellen taidan olla ainut joka niin ajattelee.

Karjala takaisin.

2005-04-05T06:30:00.000+03:00

Oletteko koskaan nähneet Neuvostoliiton merivoimien kapteenia allekirjoittamassa vetoomusta Karjalan palauttamiseksi? No, minä olen - tavallaan.

Eilisen tehdastutkimusmatkan vahvistusjoukot (eli siis yksi pieni ja ketterä tyttö) jäi yöksi ja aamulla sitten lähdettiin kiertämään kirpputoria. Sieltä sattui löytymään Neuvostoliiton merivoimien kapteenin uniformu, (huimaan 15 euron hintaan, muuten) ja tyttö osti sen. Siitä siirryttiin keskustorille tapaamaan lisää ihmisiä - uniformu päällä tietenkin. Samalla epätodennäköisyysgeneraattori arpoi viereiseen parkkiruutuun vanhan miehen, joka keräsi nimiä vaatimukseen Karjalan palauttamisesta. Tokihan mies tuli meiltäkin nimiä kysymään. Eihän siinä sitten viitsinyt ilkeä olla vanhalle miehelle, varsinkin kun osasi uniformuunkin suhtautua huumorilla. Itse en nimeäni paperiin laittanut kuitenkaan - en minä enää 50 vuoden jälkeen halua Karjalaa riesaksi.

Tämän jälkeen hipahtava porukkamme siirtyi torille syömään kalakukkoa ja sai paheksuvia katseita kaljupäisiltä mopopojilta.

Tehdas.

2005-04-04T02:19:00.000+03:00

Iltayö kului mukavasti tutustuen vanhaan tehdasrakennukseen, johon olen halunnut jo kauan.

Pienempi ja ketterämpi ihmisen avustuksella löytyi sisälle reitti, joka ei vaatinut minkään hajottamista tai pahoinpitelyä. Odottaminen kannatti, paikka oli myös sisältä hieno. Vaikka epämääräiset tyypit olivatkin asuneet siellä ja seiniä oli maalattu, oli paikka varsin hyvässä kunnossa ja täynnä muistoja menneiltä ajoilta. Autoja, tavaroita, kylttejä ja niin edelleen. Sekä tietysti itse rakennus, johon olen täysin rakastunut. Se on juuri sellainen paikka, missä leffapahikset, tai särmikkäät hakkerisankarit asuisivat.

Kameraa ei mukaan löytynyt, mutta alustavissa suunnitelmissa olisi tehdä sinne myöhemmin vielä kuvausreissu, mikäli ehditään ennen rakennusmiehiä.

Niin ja mikäli joku ei sitä ylistävistä sanoista jo arvannut, niin lähdettäessä jätimme paikat samaan kuntoon, kuin ne olivatkin. Vanhat tehtaat ja hylätyt rakennukset ovat paikkoja joita käydään ihailemassa, ei tuhoamassa.

Päivän ruokalista.

2005-04-01T21:27:00.000+03:00

Cola-marinoitua kanaa K-marketin pakastealtaasta.

Kun kaksi nörttiä menee kauppaan ja näkee jotain tuollaista, niin eihän sitä voi olla kokeilematta...

Lopullinen ratkaisu lihavuuteen.

2005-03-30T18:15:00.000+03:00

Artikkelin mukaan San Franciscon kaupunki tarjoaa lihaville miehille mahdollisuuden ilmaiseen sterilisaation. Tarkoituksen aon parantaa tulevien sukupolvien elämänlaatua hävittämällä lihavuuteen altistavat geenit sterilisoimalla niiden kantajat.

Koska en edelleenkään tiedä onko artikkeli aito, vaiko jonkin sortin työläästi toteutettu vitsi, en viitsi kirjoittaa moraalisesta vääryydestä. Sen sijaan voisin kyllä huomauttaa menetelmän typeryydestä. Entä lihavat naiset? Muuttuisiko homma epäkorrektiksi, jos naisia steriloitaisiin? Onko rodunjalostus ihan okei, kun se kohdistetaan jo valmiiksi lisääntymismarkkinoilla alakynnessä olevaan porukkaan?

Hiljaisuus on kultaa.

2005-03-29T19:30:00.000+03:00

Pääsiäisen aika on taas muistuttanu siitä, miksi joskus olen ihan loogisesti onnistunut perustelemaan itselleni ujouden hyvät puolet.

Joko minä mietin ihan liikaa mitä sanon, tai sitten en mieti. En minä tiedä olisiko mitään hyötyä pysyä tylsän tavallisena, tuskin, mutta välillä hieman hävettää asiat mitä on mennyt suustaan päästämään kun ei ajattele. Tuo alla mainittu potentiaalinen iskutilanne lähti siitä, että aloitin keskustelun kysymällä kylpeekö tyttö neitsyiden veressä. Tänään onnistuin taskilaskinta lainatessani käyttämään ilmausta "Olen voittamaton zombiarmeija" ja puremaan tytön päätä.

Olen kai lähinnä huolestunut siitä, miten ns. normaalit ihmiset reagoisi noihin itsekritiikittömiin möläytyksiini.

Ostetaan vihje.

2005-03-27T05:22:00.000+03:00

Yritettiinkö minut iskeä baarissa? Ja onnistuinko minä vahingossa antamaan pakit?

Minulla on faktat, mutta en osaa tulkita niitä sitten alkuunkaan, joten loogisesti ajateltuna kuka tahansa joka tajuaa jotain naisista, osaa ilman faktoja tehdä ihan yhtä päteviä arvauksia kuin minä. Kummassakin tapauksessa 50% tarvittavasta informaatiosta löytyy.

Minä en tajua. Viimeise puoli vuotta on naisrintamalla ollut hiljaista kuin korvatulppavuoren kaivoksissa. Viimeisinä kolmena iltana taas sitten on saanut nauttia fyysisestä läheisyydestä useammankin naisen tahoilta.

En ymmärrä.

Kirpputori kaappasi käteiseni.

2005-03-14T17:42:00.000+02:00

Jaksoin tänään viimeinkin viedä auton huoltoon. Odotellessa yritin ensin päästä koeajamaan tätä kovasti mainostettua DSG-vaihteistoa, suunnitelmat kuitenkin törmäsivät asialliseen mutta silti tekosyyn oloiseen, pahoitteluun siitä, että auto olisi juuri koeajossa.

Lopulta päädyin kiertelemään kantakirppistäni pariksi tunniksi. En pidä paikan hengestä, se vaikuttaa hieman ynseältä, mutta myynnissä oleva kama on niin mielenkiintoista, ettei sieltä malta pysyä poissa.

En tälläkään kerralla ajatellut ostaa mitään, mutta lopulta raahasin kotiin nipun lehtiä ja pussin herkullisia korvapuusteja. Enhän minä mitenkään voinut vastustaa 60-lukulaisia "Neuvostoliitto tänään"-lehtiä, varsinkin kun niissä oli rutkasti juttuja avaruusohjelman saavutuksista.
Lisäksi mukaan lähti Suomen Kuvalehden numero 23 vuodelta 1959. Kannessa komeilee astronautti ja pääjutun otsikko "Kohti tuntematonta avaruutta".

Kuvalehdestä löytyy myöskin mainos uudesta, käänteentekevästä hiusravinnosta:

"Geiger-mittari todistaa, että PURE SILVIKRIN on vaikutukseltaan ihmeellisesti hiuksia ravitseva!"

Pakkohan sen olla tehokasta, kun kerran Geiger-mittari sen todistaa! Skeptikoille löytyy tekstipitoisesta mainoksesta selvitys tehdyistä tutkimuksista:

"Pure Silvikrin tehtiin radioaktiiviseksi ja hierottiin ihoon. Jonkin ajan kuluttua uudelleen kasvaneen tukan radioaktiivisuus mitattiin Geiger-mittarilla. Tulos oli hämmästyttävä: tässä tukassa voitiin havaita samat aktiiviset ainesosat, joita Pure Silvikrin sisältää. Näin oli saatu tieteellinen ja vaikuttava todistus siitä, että Pure Silvikrinin tehokkaat ainesosat tavoittavat itse hiusjuuret ja että uudelleen kasvaneet hiukset sisältävät niitä. (Biochemical Journal, Vol 57, N:o 4, ss. 542-547)."

Eikä pullollinen maksa kuin 580 markkaa.

Avaa silmäsi.

2005-03-14T01:15:00.000+02:00

"Jokainen suomalainen elokuva on sankarillinen saavutus, johon kenenkään ei pitäisi pystyä."

Ainakin Markus Selin väittää niin sunnuntain Hesarissa. Minua jaksaa aina masentaa tuo suomalaisten elokuvantekijöiden asenne. Saman suuntaista antoi ymmärtää aikanaan myös Timo Linnasalo käydessään lukiossa esittämässä elokuvansa Eros & Psykhe. Ei siis pelkoa, että nykyiset ammattilaiset kannustaisivat nuoria elokuva-alalle. Eipä tosin taida tarvitakaan, samassa lehdessä oli taas kerran juttua media-assistenttien ylitarjonnasta. 4500 työtöntä ja 77 vapaata media-alan työpaikkaa ei paljoa toivoa anna. Varsinkin, kun media-assistenttien työpiiri on varsin laaja.

Luulisi kuitenkin, että noilla luvuilla jokainen töissä oleva elokuva-alan ihminen lähentelisi luovaa neroa. Ja jos näin olisi, niin Suomessakin tehtäisiin hullun härkäpäisesti hyviä elokuvia. Nyt sellaiset kuitenkin ovat kiven alla. Useimmat elokuvat toistavat samaa turvallista "pienen elokuvan" kaavaa, jossa tapellaan - tai yleisöhakuisten leffojen kohdalla - naidaan keittiön pöydän äärellä.

On turha väittää, etteikö riskejä otettaisi. Esimerkiksi Broidit -elokuvaan tuhlattiin miljoonia, vaikka kuka tahansa satunnaisesti valittu ihminen olisi voinut kertoa, että kukaan ei halua nähdä sitä. Kyseessä oli siis perinteinens uomielokuva, jonka innovaatio oli käsikirjoituksen puute. En voi sanoa elokuvaa nähneeni, mutta kiitos idean nerokkuuden, ei ole nähnyt kukaan muukaan.

Kun kerran riskejä otetaan, niin joku voisi ottaa sen ja tehdä jotain erilaista. Jotain, no vaikkapa mielenkiintoista. Esimerkiksi tämäniltainen Vanilla Sky. Jos Espanjassa pystytään tekemään vastavaa (ja monien mielestä parempaa, itse en ole Amemabarin versiota nähnyt), niin miksi ei sitten Suomessa? Jos rahat ei riitä, niin se on vain merkki siitä, että jotain tehdään väärin.

Edit: kommenteissa lisää tilitystä aiheesta.

Vanilla Sky

Vanilla Skysta puheenollen, Penelope Cruz oli kertakaikkisen ihana. Surullista kyllä, olen päässyt vieraantumaan todellisuudesta niin pahoin, että todellisessa elämässäkin odotan jotain vastaavaa. Naista joka kertakaikkiaan huumaa. Enkä nyt tarkoita ulkonäköä, vaikka se ei ainakaan haittaisi, kauniita naisiahan maailma olisi täynnä. Mutta mistä löytäisi naisen, jolla on sitä samaa hehkua, kuin Cruzin roolihahmolla? Se on paljon vaikeampaa. Oikeastaan pahinta on se että tiedän kokemuksesta ettei se ole mahdotonta.

Mutta kun lisätään vaatimuksiin molemminpuolinen viehättyminen (niin kieroa kuin se onkin, niin kokemuksesta voin sanoa, että edes oma ihastuminenkaan ei ole mikään itsestäänselvyys) ja poistetaan omasta repertuaarista Cruisen ulkonäköetu ja roolihahmon rahat ja itsetunto, niin aletaan puhua sataprosenttisesta unelmasta.

Sinällään jäin miettimään, että haikailevatko kaikki miehet tuollaista naista? Jotenkin olen kuvitellut, että minulla olisi edes hieman omalaatuinen naismaku. Suorastaan huolesuttavaa ajatella, että kaikki miehet saisi sulamaan minun laillani sanomalla vain "kerron sen toisessa elämässä, kun olemme kumpikin kissoja". Se miksi moiseen sulan, liittyy hyvin pitkälti minun omaan elämääni ja keskusteluihin joita olen käynyt.

Yötyön huonot puolet.

2005-03-13T07:25:00.000+02:00

Tänään meni lenkillä sen verran pitkään, että aurinko ehti jo ihan rehellisesti nousta. Niin outoa kuin se onkin, niin näin ensimmäistä kertaa päivänvalossa tuon jakoalueen.

Olin niinku, whoa, maailmassa on värejä.

Ehkä minun pitäisi yrittää liikkua enemmän valoisan aikaan...

AOL - Aivan Omaa Luokkaansa.

2005-03-12T07:35:00.000+02:00

Milloin viimeksi olette lukeneet käyttämienne palveluiden käyttöehdot? Esimerkiksi AOL Instant Messengerin käyttöehdoista löytyy seuraavanlainen kohta:
'...by posting Content on an AIM Product, you grant AOL, its parent, affiliates, subsidiaries, assigns, agents and licensees the irrevocable, perpetual, worldwide right to reproduce, display, perform, distribute, adapt and promote this Content in any medium. You waive any right to privacy.'
Eli lyhyesti suomennettuna: "AOL saa peruuttamattomat käyttöoikeudet kaikkeen mitä ikinä sanotkaan, tai mitä ikinä lähetätkään AIM:in kautta. Hyväksymällä sopimuksen luovut oikeudesta yksityisyyteen."

Miksi sitten näin? No siksi, että ketään ei kiinosta. Kukaan ei lue palveluiden käyttöehtoja ja vaikka lukisikin, keskivertoihmistä ei edelleenkään voisi vähempää kiinostaa. Sillä onhan tuollainen ehto niin naurettava, että eihän nyt AOL oikeasti ala juuri hänen keskustelujaan levittelemään. Niin kuin asia todennäköisesti onkin.

On se silti aika paksua, että firma kehtaa oikeasti pistää käyttöehtoihinsa kohdan "luovut oikeudestasi yksityisyyteen". Ehkä kohta nähdään viimeinkin todellisessa käytössä käyttöehtosatiirien klassikko: "Klikkaamalla 'ok' luovutat peruuttamattomasti kaikki oikeudet esikoisesi kuolemattomaan sieluun pimeyden mustalle herralle, helvetin legioonien hallitsijalle Belsebuubille (jäljempänä 'palveluntajoaja')."

Tosin, Hotmaililla ainakin oli suunnilleen samanlaiset käyttöehdot. Niissä käyttäjä sitoutui luovuttamaan kaiken sähköpostissaan liikkuvan materiaalin Microsoftille. Että yritetty on ennenkin, muistelisin vain kyseisen tekstin vaihtuneen varsin pikaisesti nörttien ärähdettyä.

DNA:si itkee itsensä uneen öisin.

2005-03-10T04:10:00.000+02:00

Minä Olen -lehti kirjoitti taannoin uusista venäläisistä DNA-tutkimuksista, joiden löydökset olivat suorastaan vallankumouksellisia. Jonkin sortin versio artikkelista näyttää löytyvän myös netistä. Koska nämä tutkimustulokset saattavat muuttaa koko tuntemamme maailman, koen velvollisuudekseni kirjoittaa pienoisen referaatin asiasta.

Jos lähdetään perusteista, niin Wikipedian mukaan DNA on vetysidoksin toisiinsa liittyneitä molekyylipareja. Nämä ketjut sitten toimivat elävien olentojen "piirustuksina". Venäläiste tutkijat - kuten heihin informatiivisesti tekstissä viitataan - kuitenkin löysivät aminohappojonoista aivan uusia ominaisuuksia:

He huomasivat, että DNA:mme emäkset seuraavat yhtenäistä kielioppia ja että niillä on sovitut säännöt aivan kuten meidän kielillämme. Ihmiskielet eivät siis ilmestyneet sattumalta, vaan ovat heijastusta meidän luontaisesta DNA:stamme.

Mitkä mahtavatkaan olla DNA:n tekemien tkemien yhdyssanavirheiden seuraukset?

"Elävät kromosomit toimivat aivan kuten solitoniset/holografiset tietokoneet käyttäen sisäsyntyistä DNA-lasersäteilyä." Tämä tarkoittaa sitä, että nämä tutkijat kykenivät esimerkiksi moduloimaan tiettyjä taajuuskuvioita lasersäteeseen ja vaikuttamaan sen avulla DNA-taajuuteen ja siten itse geneettiseen tietoon.
...
Elävä DNA-aines (elävässä kudoksessa, ei keinotekoisessa ympäristössä) tulee aina reagoimaan kielimoduloituihin lasersäteisiin ja jopa radioaaltoihin, jos käytetään sopivia taajuuksia. Tämä selittää lopulta ja tieteellisesti sen, miksi vahvistuksilla (affirmaatioilla), omasyntyisellä (autogeenisellä) harjoittelulla, hypnoosilla ja muilla vastaavilla voi olla niin voimakkaita vaikutuksia ihmisiin ja heidän kehoihinsa. Meidän DNA:mme reagoi kieleen täysin normaalilla ja luontaisella tavalla.

Tutkijoiden mukaan tämä mahdollistaa DNA:n uudelleenohjelmoinnin. Kokeissaan he ovat esimerkiksi muuttaneet sammakoita salamantereiksi. Viimeinkin on siis tarjolla tieteellinen selitys satujen noidille, jotka loitsuja lausumalla muuttivat prinssejä sammakoiksi. Tämä ei tosin selitä sitä, kuinka muutos peruuntuu prinsessan suudelmasta - voitaneen kuitenkin päätellä, että siihenkin liittynee luontainen reaktio kieleen. Myös kieleen asennetut laserit, taikka radiolähettiminä toimivat hammaspaikat ovat mahdollisia.

Mutta, siinä ei ole läheskään kaikki. Vaan tutkimuksissa on paljastunut hämmästyttävämpiä seikkoja noista joka solun emäspareista:

Venäläiset tieteilijät havaitsivat myös sen, että meidän DNA:mme voi synnyttää hämmentäviä kuvioita tyhjiössä, tuottaen siten magnetisoituja madonreikiä!

Vau. Soluissani on madonreikiä. Ja minä kun olen aina ajatellut, että niiden tekemiseen vaaditaan valtavaa energiaa, taikka tikapäähermostollista kalansyöttiä.

...Nämä ovat tunneliyhteyksiä aivan erilaisten maailmankaikkeuden alueiden välillä, ja niiden kautta voidaan lähettää tietoa ajan ja avaruuden ulkopuolella.

Tämä "hyperkommunikaatio" selittääkin monen monta asiaa. Sekä mahdollistaa kollektiivisen mielen.

Luonnossa hyperkommunikointia on sovellettu onnistuneesti jo miljoonia vuosia. Hyönteisyhteiskuntien järjestäytynyt elämänvirta todistaa tämän dramaattisesti.

Tämähän saa melkeinpä tuntemaan huono omaatuntoa kaikista tallomistani muurahaisista. Ne ovatkin vaistojen varassa toimivien biologisten robottien sijaan madonreikien välityksellä kommunikoivia yhteiskuntia.

Ehkä, jos voisi rakentaa todella, todella pienen avaruusaluksen, voisi lentää muurahaisten DNA:n madonreiästä lävitse ja matkustaa ajassa ja avaruudessa!

Artikkeli harhautuu pohtimaan ihmiskunnan kollektiivista tajuntaa joka muun muassa, kirjoittajan esimerkin mukaan, tekee mahdottomaksi käyttäytyä väkivaltaisesti Love Paradessa.
Sinällään kiehtovaa, mutta palataan takaisin DNA:han ja sen ihmeellisiin ominaisuuksiin, jotka täysin käsittämättömästi ovat aiemmin jääneet tuhansilta tutkijoilta huomaamatta:

Se [DNA] näyttää olevan myös orgaaninen suprajohde, joka kykenee toimimaan kehon normaalissa lämpötilassa. Keinotekoiset suprajohteet vaativat äärimmäisen alhaisia lämpötiloja -200 ja -140 C välillä toimiakseen. ... Kuten vastikään todettiin, kaikki suprajohteet kykenevät tallettamaan valoa ja siten myös tietoa. Tämä selittää edelleen sitä, miten DNA voi tallettaa tietoa.

Sehän ratkaisee kaikki suprajohtavuuden ongelmat, DNA:ta kun on helposti saatavilla vaikka mihin käyttöön. Maglev-junien yleistymisellekään ei ole enää ongelmia, senkun rakennetaan rata ihmisistä!

Nämä tutkimustulokset ovat todellakin erittäin vallankumouksellisia. Ainoa ongelma on, että ne ovat täyttä paskaa. Tämä saattaa hidastaa näiden ilmiöiden tutkimusta ahdasmielisissä läntisissä tiedemiespiireissä. Se on sääli, sillä mikäli pystyy vetämään tuollaista tekstiä perseestään ja vielä kaiken lisäksi uskomaan siihen, niin elämä ei voi olla kovinkaan tylsää.

Valitse siviilipalvelus, valitse elämä.

2005-03-08T18:35:00.000+02:00

Militaryphotos.netistä löytyi hyvä syy mennä sivariin.

Kuulostaahan se aika kovalta jos sanoo, että "Amerikkalaisten sotilaiden käsitys vankien kiduttamisesta on sama, kuin suomalaisten varusmiesten käsitys hauskanpidosta", mutta kuvat kyllä hieman karistaa kovispisteitä.

Jääkaapin ovessa on Einstein.

2005-03-06T18:31:00.000+02:00

Hesarista en ole vielä keksinyt blogattavaa, mutta ylijäämäkuukausiliitteet sopivat mainiosti leikeltäviksi. Tämän kuun liitteessä on varsin mielenkiintoinen juttu Albert Einsteinista, josta jääkaapin oveen päätyi kuva Albertista luennoimassa ranskalaisessa yliopistossa.

On harvinaista nykyään löytää lehtiä, joista kelpoisi silpoa kuvia. Varsinkaan kehyksiin sopivia kuvia on vaikea löytää. Lehdet ovat epämääräisen kokoisia ja useimmat kuvat on pilattu jollain itsestäänselvyydessään kornilla kuvatekstillä, tai vähintään sivunumerolla. Kuohuva Vuosisata -lehti teki aikanaan oikein. Kirpputorilta raahasin kasan lehtiä, joissa on potentiaalisia lehtiä, joista löytyi mm. 2001 -elokuvan konseptitaidetta A4-kokoisena, tekstittömänä kuvana.

Lehtien loottaus taas johtuu siitä, etten tahdo löytää mitään, mitä seinälle oikeasti kepuuttaisi. Elokuvajulisteet ovat ok, kunhan suinkin löytyisi juliste, joka näyttää hyvältä ja joka on elokuvasta josta pidän. Tuntuisi huijaukselta laittaa seinälle juliste, joka mainostaisi jotain mistä en pidä. Pelkät kuvajulisteet taas ovat ongelmallisia siinä, että en halua seinälleni jotain randomkuvaa, jonka voi ostaa Anttilasta. Se, mitä seinällä on pitäisi kertoa jotain minusta, ei tavaratalon valikoimasta. Harvinaisemmat kuvat taas ovat vaikeita löytää ja kalliita.

Mitä siis jää jäljelle. Oikeastaan vain epämääräiset löydöt ja omat teokset. Omia teoksia en tee, enkä tunne kuvataiteilijoita. Siksipä seinälläni onkin lähinnä epämääräisiä löytöjä ja leffajulisteita.

Ilmeisesti minuun on taas iskenyt pesimisvietti.

Käsikirja.

2005-03-02T16:18:00.000+02:00

Linnunradan käsikirja liftareille -elokuvasta on näköjään julkaistu toinenkin traileri, yksinoikeudella UGO:n sivustolla. Käykää katsomassa. Popup-allergisille suora linkki videoon. Julius tiesi kommentiessa vinkata vielä parempilaatuisen version.

Mielenkiintoiseksi tapauksen tekee se, että virallinen traileri, joka julkaistiin Amazonissa, olivarsin huono. Perinteinen toimintaelokuvan räjähdystraileri, joka sai kaikki toivomaan, että se antoi elokuvasta väärän kuvan. Tämä pienemmän piirin spesiaalitraileri sen sijaan on vallan mainio. Komediaelokuvan traileri, joka jopa naurattaa! Kaikkea sitä näkee.

Pistää ihan miettimään, että ollaanko Disneyllä niin juonia, että virallisesta trailerista tehdään ihan tietoisesti "suureen yleisöön" vetoava, alimpaan yhteiseen nimittäjään vetoava räjähdyskooste ja fanit taas koukutetaan pienemmällä hälinällä julkaistavalla kirjan henkeen sopivalla trailerilla.

Pakkaspäivän saalis.

2005-02-28T06:40:00.000+02:00

Olen ennenkin tunnustanut paheeni, eli lehtiroskisten tonkimisen. Tänään tongin 200 euron edestä lehtiä. Irtonumerohintojen perusteella laskettuna siis, reaaliarvo on jossain huomattavasti lähempänä nollaa, onhan ne muiden mielestä roskia. Mutta kun on niin pahasti koukussa lukemiseen kuin minä ja vanhempani ja naapurit, niin sillä ei ole niinkään väliä, onko lehti uusin numero vai parin kuukauden takainen. Tosin mahtui mukaan uusiakin lehtiä, niinkuin kaksi uusinta numeroa Tekniikan Maailmasta.

Omaan lukuun noista lehdistä tulee kolmasosa, loput menee sitten porukoille ja naapureille, kunhan siellä taas poikkean. Pitäähän vanhempiakin joskus lahjoa...

Tieteissosialisointia.

2005-02-27T22:10:00.000+02:00

Eilen pidettiin scifi-seurojen yhteistyökokeus ja paikallisen scifiseuran syntmäpäiväbileet. Vetkuttelin lähtöä kauan ja nukuin autuaasti kokouksen yli, mutta lopulta päätin kuitenkin lähteä, kun kämppis tyttöystävineenkin innostuivat lähtemään mukaan. Hyvä niin. Oli oikein hauska ilta, oli mukava tutustua paikallisiin ja ei-paikallisiin scifiharrastajiin, ehkä nyt uskaltaa tunkea nokkansa myös muihin tapahtumiin.

Jyväskylässä, kun viimein vuosien yrittämisen jälkeen (hmm... taisin suunnitella tuota hurjaa operaatiota sellaiset viisi vuotta) sain itseni raahattua scifistien tapaamiseen, niin siitä seurasi hyvin mielenkiintoinen kesä Finnconin parissa.

Eiliset jatkot Plevnassa toimivat myös huomattavasti paremmin kuin baarijatkot keskimäärin. Ravintolassa oli meillä scifisteillä oma savuton tila ja Star Wars pyörimässä televisiossa. Tilaukset tuotiin pöytiin joten palvelu oli erinomaista ja ruoka(!) hyvää. Musiikkikin oli taustalla, eikä häirinnyt puhumista. Tuollaisia ravintolailtoja voisi harrastaa useamminkin. Syödään ja juodaan hyvin ja jauhetaan paskaa leppoisissa tunnelmissa. Ei sieltä malttanut lähteä, ennen kuin töihin. Pitkästä aikaa tuli juteltua ja tutustuttua uusiin ihmisiin. Oikein mukava ilta, taputukset Tampereen scifisteille.

Suomen laki 2: vähäisemmät rikokset.

2005-02-27T17:36:00.000+02:00

Tässäpä muutamia, uskoakseni vähemmän tunnettuja, kohtia suomen laista. Tämän vanhan luonnoksen innoitti kaivamaan esiin Finland for Thoughtissa ollut kirjoitus tyhmistä laiesta.

6 § Ydinräjähderikos

Joka tuo maahan taikka täällä valmistaa tai räjäyttää ydinräjähteen tai pitää
sellaista hallussaan, on tuomittava ydinräjähderikoksesta vankeuteen vähintään
kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.

Niin... Asiaan liittyy myöskin seuraava lainkohta:

9 § Yleisvaarallisen rikoksen valmistelu

Joka tehdäkseen 1–5 §:ssä tarkoitetun rikoksen pitää hallussaan pommia, muuta
räjähdettä taikka vaarallista laitetta tai ainetta, on tuomittava yleisvaarallisen
rikoksen valmistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Yleisvaarallisen rikoksen valmistelusta tuomitaan myös se, joka tehdäkseen
ydinräjähderikoksen hankkii ydinräjähteen valmistukseen tarvittavia laitteita tai
aineita taikka siihen tarvittavan valmistuskaavan tai -piirustuksen.

Kun massatuho on saatu alta pois, voidaankin siirtyä ruumiisiin. Jani jo ehtikin kimppakämpän iloja mainostavan artikkelini kommenttiosastolla miettimään tällaisen lain olemassaoloa:

12 § Hautarauhan rikkominen

Joka

1) luvattomasti avaa haudan tai ottaa sieltä ruumiin tai sen osan, ruumisarkun tai
hautauurnan,

2) käsittelee hautaamatonta ruumista pahennusta herättävällä tavalla tai

3) turmelee tai häpäisee hautaa tai kuolleen muistomerkkiä,

on tuomittava hautarauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi
vuodeksi.

Mutta palataan takaisin kansanmurhiin:

6 § Joukkotuhonta

Joka jonkin kansallisen, rodullisen, etnisen tai uskonnollisen ryhmän taikka niihin
rinnastettavan kansanryhmän hävittämiseksi kokonaan tai osittain

1) surmaa ryhmän jäseniä,

2) aiheuttaa ryhmän jäsenille vaikeita ruumiillisia tai henkisiä sairauksia tai
vammoja,

3) ryhtyy pakkotoimiin syntyvyyden ehkäisemiseksi ryhmän piirissä,

4) pakolla siirtää lapsia ryhmästä toiseen tai

5) muulla vastaavalla tavalla olennaisesti huonontaa ryhmän elinehtoja,

on tuomittava joukkotuhonnasta vankeuteen vähintään neljäksi vuodeksi tai
elinkaudeksi.

Yritys on rangaistava.

Täytyy myöntää, että jos joskus edessä on rikosrekeisterin hankkiminen, niin tämän rikoksen haluan sinne. Ajatelkaas nyt, kuinka hienolta kuulostaisi "joukkotuhonta".

7 § Joukkotuhonnan valmistelu

Joka 6 §:ssä mainitussa tarkoituksessa

1) sopii toisen kanssa joukkotuhonnan tekemisestä tai

2) laatii joukkotuhontasuunnitelman,

on tuomittava joukkotuhonnan valmistelusta vankeuteen vähintään neljäksi
kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

Tämä olisi astetta helpompi, ei tarvitse kuin uhrata hetki aikaa joukkotuhontasuunnitelman tekemiseen, ilmiantaa itsensä poliisille ja kohta sinulla olisi katu-uskottava rikosrekisteri "joukkotuhonnan valmistelu". Sitten ei kun hakemaan töitä lasten parista!

3 § Lievä sodankäyntirikos

Jos sodankäyntirikos, huomioon ottaen aiheutettu seuraus tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä sodankäyntirikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Joka sotatoimessa 1) käyttää kiellettyä sodankäyntitapaa tai taisteluvälinettä, 2) väärinkäyttää haavoittuneita tai sairaita suojaavaa kansainvälistä tunnusmerkkiä taikka 3) muulla tavoin rikkoo Suomea velvoittavan sodankäyntiä koskevan kansainvälisen sopimuksen määräyksiä tai yleisesti tunnustettuja ja vakiintuneita kansainvälisen oikeuden mukaisia sodan lakeja tai tapoja, on tuomittava sodankäyntirikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja
enintään kuudeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava.

Miten yritetään käyttää kiellettyä sodankäyntitapaa? Mutta jos puhutaan edelleen rikosrekisterimerkinnöistä, niin "Lievä sodankäyntirikos" kuulostaa nössömmältä kuin liikenteen törkeä vaarantaminen.

Kimppakämpän iloja.

2005-02-25T20:47:00.000+02:00

Kämppis tyttöystävineen palasi tänään, joten pääsen taas nauttimaan yhteisasumisen iloista. Tyttöystävä alkoi tuossa kaupassa käydessä selittämään, että jos se liukastuu ja kuolee, niin he sopivat että saan harrastaa seksiä tämän ruumiin kanssa.

Kai se on mukavaa, että kämppikset voivat jakaa asioita, mutta kannatan kyllä silti enemmän ruokakulujen jakamista. Tai ruuanlaittovuoroja. Enkä kyllä pahastuisi siitä, että noita ihan kaikista perversseimpiä juttuja ei tarvitsisi kuulla...

Muista aina liikenteessä, monta pässiä ompi BMW:ssä.

2005-02-24T16:30:00.000+02:00

Vaikka bemari tekeekin hienoja autoja, niin kyseisen merkin kuskit tekevät siitä legendan. He keksivät aina uusia tapoja piristää tylsää liikennettä, kuten vaikka tulevat kaupungin keskustassa vastaan kylki edellä renkaat huutaen.

Eilen kotiin ajellessa tuli taas todistettua harvinaisen itsetuhoista liikennekäyttäytymistä. Joskus ennen Orivettä taustapeiliin ilmaantui yhtäkkiä vanha 5-sarjalainen. Se ohitti meidän muodostaman kolmen auton letkan ja jatkoi matkaansa muutaman kymmenen kilometrin ylinopeudella. Eihän siinä mitään, itse kukin tekee noin kiireessä, mutta tämä bemarikuski oli päättänyt lisätä vaikeusastetta. Oli nimittäin yö, eli pimeää, kyseisellä tiellä ei ole katuvaloja ja tyypillä ei ollut autossa valoja päällä.

Tosin tuo ei ollut mitään verrattuna kanadalaiskaverini toissapäiväiseen kohtaamiseen paikallisen bemarikuskin kanssa. Kaveri ajelee moottoritietä, kun sattuu vilkaisemaan sivulle ja huomaa, että risteävältä tieltä syöksyy päin 7-sarjalainen bemari pitkästi toistasataa. Ei siinä sit muuta, kuin jarruille seisomaan ja pikainen kaistanvaihto, jolloin bemari ainoastaan tönäisi kaverin auton keskikoroketta päin. Mutta se ei ollut tarpeeksi tälle sankarille, ehei. Bemarikuski pysähtyy tien viereen ja kaverin kävellessä paikalle, hyppää autosta kaljapullon kanssa ja yrittää lyödä sillä kaveria naamaan. Kaikkien onneksi kaveri on Aikidon harrastaja, joten se väisti ja veti tyypin maihin ja piti maissa poliisin tuloon saakka. Bemarikuski oli noin 18-vuotias ja täysin perseet olalla.

Olen jo kauan epäillyt, että BMW käyttää sisustusmateriaaleissaan myrkyllistä liimaa, josta haihtuvat höyryt tekevät mahdottomaksi sivistyneen ajamisen. Vaikutus tuntuisi olevan erityisen vahva nimenomaan nuorten kuskien kohdalla. Ehkä tämäkin on Illuminatin salajuoni, niin kuin seksuaalinen vapautuminenkin...

Päivän sekalaiset.

2005-02-22T19:01:00.000+02:00

Blogaaminen ei ole innostanut, vaikka negatiivista sanottavaa olisi riittänyt monestakin asiasta. Sunnuntain Hesari pisti vituttamaan urakalla, kun luin vastineita Ville Oksasen aikaisempaan ansiookkaaseen kirjoitukseen tekijänoikeuksista. Erityisesti Tanja "kirjarovio" Karpela nostatti v-käyrää osoittamalla jälleen kerran täydellistä käsityskyvyn puutetta. Karpelan vastaus hyvin perusteltuihin huoliin uuden tekijänoikeuslain sisällöstä oli hyvin pitkälti referoitavissa lauseeksi "Oksanen on pelle jätkä". Ei liene mitään toivoa, että laista ei tulisi sutta, jos ministerit tuntuvat lähinnä halveksuvan kaikkia, jotka epäilevät Teoston mielipiteiden oikeellisuutta.

Teoston mielipiteistä puheenollen, kyseinen lafka ei tunnu itsekään tietävän miten sen omat säännöt menevät. Musiikin lisensointiasioista Teostoon soitettaessa on saatu kaksi päinvastaista vastausta, jotka kummatkin ovat erilaisia, kuin ulkopuolisen lakimiehen näkemys asiasta. Ketä pitäisi siis uskoa? Mikäli uskotaan toista Teoston edustajaa toisen ollessa oikeassa, edessä on lakitupareissu ja rankat vahingonkorvaukset. Ulkopuolisen lakimiehen ehdotus tuntui kaikista turvallisimmalta. Mutta suorastaan naurettavaa pelleilyä. Ilmeisesti Teosto on tottunut siihen, että asiat tapahtuvat niinkuin ne heille kulloinkin sattuvat sopimaan. Mitä turhaan luoda selkeitä säännöksiä, kun rahaa voi pyytää siitä mistä huvittaa ja jos juttu menee oikeuteen, niin Teosto voittaa aina.

--
Positiivisempana asiana voisi mainita, että uusi Audi RS4 näyttää ihan helvetin hyvältä.

Tanja Karpelan täytyy erota.

2005-02-15T20:33:00.000+02:00

Tanja Karpela on kulttuuriministerinä huono vitsi. Hän on lyhyen virassaoloaikansa osoittanut vetävänsä ehdotuksensa ns. perseestään, käyttämättä minkäänlaista järkipohjaista harkintaa. Ehdotus urheiluohjelmien valtiontuista on sentään vain verorahojen tuhlausta ja niin typerä, että se tuskin menee läpi. Huomattavasti huolestuttavampi on arvon kulttuuriministerin esitys suodantinohjelmistojen pakollisuudesta koulujen ja kirjastojen tietokoneille. Kuinka ihminen, joka kannattaa avoimesti mielivaltaista (suodatinohjelmat todellakin ovat sitä) sensuuria voisi toimia kulttuuriministerinä? Kulttuuri ja sensuuri ovat toistensa verivihollisia.

Mikäli suodatinohjelmistojen haitat eivät ole vielä tuttuja, niin Mitvit ja Effi vääntävät asian paksusta rautalangasta hyvin ansiokkaasti.

Koska Karpela on osoittanut täydellisen kykenemättömyytensä toimia kulttuuriministerin virassa, tulisi hänen välittömästi erota. Tämä on vaatimus.

Toinen testi.

2005-02-15T12:10:00.000+02:00

Tämän blogin toinen testi (via Sininen Ikuisuus):

You come from the Night Sky. You're drawn to the
stars and planets, and it's no wonder why, you
came from them.

Where Did Your Soul Originate?
brought to you by Quizilla

Hänellä on kieli kuin sähköankerias ja hän pitää miehen kitarisojen mausta.

2005-02-14T20:40:00.000+02:00

Päivän DVD-vinkki: Gigantista löytyy Black Adderin neljä kautta 8.90 eurolla kappale. Eli koko sarja maksaa noin 35e. Samat neljä levyä ja pahvilaatikon sisältävä boxi maksaa parisen kymppiä enemmän.

--
Eilisen Aamulehden "Villimpi pohjola" -strippi oli lähes sanasta sanaan keskustelu, jonka kävin ystäväni kanssa odotellessamme tämän shoppailevaa naista. Mieleen tulee kaksi pelottavaa selitystä.

Ehkäpä sarjakuvan piirtäjä on käyttänyt muukalaisten kokeiden hänelle antamia telepaattisia voimia ja varastanut keskustelun päästäni (tai täältä, tosin en muista kirjoitinko sitä tänne). Tai huomattavasti todennäköisempi ja huolestuttavampi vaihtoehto on, että minun ja ystäväni keskustelut sisältävät huomattavan paljon tyhjänpäiväisiä itsestäänselvyyksiä.

Päivän opetus

2005-02-13T07:08:00.000+02:00

Rakas päiväkirja. Tänään opin, ettei ole hyvä idea jättää nukkumista neljään tuntiin, lukea kauhua ja mennä yöksi töihin. En yleensä reagoi moiseen mitenkään, mutta tänä yönä kerran jos toisenkin olin näkevinäni silmäkulmasta liikettä ja uhkaavia hahmoja. Erityisen aavemaista oli (oletettavasti) koiran ulvova haukunta, jonka tunnistaminen kesti hyvän hetken...

Lisäksi opin tänään, että ilmeisesti postinjakajilla on nykyään huonompi aloituspalkka kuin meillä lehdenjakajilla. Törkeää. Jopa Aku Ankka piti postin työtä niin ylevänä, että pinnisteli kirjeet perille niin tuulessa kuin tuiskussakin - ja kaikkihan me tiedämme kuinka harvinaista moinen työhän panostus Akun tapauksessa on.

Sosialisti ®

2005-02-12T00:42:00.000+02:00

Päivän Demari tietää kertoa, että Suvi-Anne Siimes ei todellakaan ole sosialisti, ja jos olisi, hän olisi piraattisosialisti:

Ollakseen sosialisti, pitää täyttää tietyt kriteerit. Niistä taas päättää se, jolla on siihen oikeudet.
Yksi tämän lehden historiallisista haaroista ... ilmestyi nimellä Sosialisti. Tuotemerkkiin liittyvät oikeudet ovat siis tietysti täällä.
Jos vaikkapa Suvi-Anne Siimes haluaisi esiintyä sosialistina, siihen pitää pyytää lupa esimerkiksi minulta, pyhiinjäännöksen vartijalta.

Ehkäpä Demari voisi tehdä jotain amerikkalaiselle tavalle käyttää sanaa "sosialisti" kuvaamaan niitä hallintoja, joita äärioikeistolainen punaniskajenkki ei voi hyväksyä ja joka tulisi tuhota asevoimin?

Päivän linkit.

2005-02-11T20:10:00.000+02:00

Viattoman oloinen lastenkirja paljastuukin heikosti verhotuksi oppaaksi maata valloittamaan saapuneille avaruuden muukalaisille.

Näin kotimaisena scififanina on mukava katsella kuvia amerikkalaisista coneista. Silloin on helppo valehdella, että "luojan kiitos, ainakaan en ole niin kuin nuo tyypit".

Jopa Suomi24:n keskusteluista löytyy esimerkki siitä, että joskus nainen tietää milloin lähteä.

Joskus muoti on vain kertakaikkisen väärin. Tosin tuo takki on aika villi. Ei sitä päällensä pistäisi, mutta tulevaisuuteen sijoittuvaan scifileffaan se voisi olla omiaan.

--
Miksi ihmeessä lesbojen pitää olla niin viehättäviä? Olen nyt kahden päivän sisään onnistunut tapaamaan enemmän kiinostavia lesboja, kuin heteronaisia kahteen kuukauteen. Tässä käy kohta katkeraksi. Naiset vievät kaikki minun naiset.

Mitä lehtien jakaminen opettaa historiasta.

2005-02-11T07:11:00.000+02:00

Hipit.
Hippejä pidetään yleensä harmittomina pasifisteina, mutta lehtien jako on opettanut, että paskat hipit mitään suvaitsevaisia puunhalaajia olleet. Reitin ainoassa 60-luvulla rakennetussa talossa on sellaiset silpomalaitteet postiluukkuina, että sormet pois. Epäkäytännöllisen kokoinen luukku täynnä sojottavaa metallia ja teräviä reunoja, valmiina pilkkomaan päivän uutiset ja jakajan raajat.

Lapset.
Ilmeisesti 70-luvun lapset olivat huomattavasti tyhmempiä kuin nykyään. Nykyään 12-vuotiaat virittävät tietokoneita toimimaan, mutta ilmeisesti 70-luvun lapset eivät osanneet edes hissiä käyttää telomatta itseään - päätellen siitä, että vielä 1974 rakennetussa hississä kielletään alle 12-vuotiaita käyttämästä hissiä yksin. Tai ehkäpä kyse oli salajuonesta jolla pakotettiin laiskanpulskeat kaupunkilaiskakaratkin liikkumaan.

Lihaviksi syntyneet.

2005-02-08T18:05:00.000+02:00

Päivän (8.2.04) Aamulehti kirjoitti lihavuustutkimuksesta otsikolla "Puolet lihavuusalttiudesta peritään". Artikkeli antoi lihavuuteen hieman erilaisen näkökulman, kuin aiemmin mainittu uutinen Ruotsissa harkituista lihavien keskitysleireistä:

"Ihmisen alttius lihomiseen on osin periytyvää. Arvellaan, että ainakin puolet tapauksista voidaan selittään geneettiseen perintöön liittyvillä tekijöillä, sanoo Helsingin yliopistollisen keskussairaalan professori Aila Rissanen."

Asiastahan on väitelty, ainakin jollain tasolla, kauan. Lihovatkot oiset siksi, että ovat laiskoja paskoja, vai onko alttius perinnöllistä, jolloin lihomattomuus saattaisi pahimmillaan vaatia fakiirin elämänhallintaa.

"Myös luontoa on syyttäminen, sillä vuosisatojen kuluessa alttius lihomiseen on rikastunut maapallon nykyiseen väestöön.
-Nälänhätien seurauksena sellaiset ihmiset, joilla on alttiutta tehokkaaseen energiansäilöntään, siis lihomiseen, ovat säilyneet pidempään hengissä."

Kun laihat luonnontieteilijät arvostelevat lihavia, heitä kannattaa muistuttaa siitä, että laihuuteen taipuvaiset olivat geneettisesti huonompia ja kuolivat pois. Mikäli siis haluaa sortua käyttäämään niin epäkorrekteja termejä. Jos minulta kysytään, niin tiettyjen luonnonvalinnan ihailijoiden kanssa keskustellessa se olisi varsin oikeutettua.

Ikävä kyllä, taipumus lihavuuteen on tässä seuraavaa nälänhätää odotellessa haitaksi. Nyky-yhteiskunnan ollessa sellainen loppumattomien puuropatojen paratiisi kuin se on. On silti täysin naurettavaa, että nykyään yritetään tehdä sairautta ominaisuudesta, joka on pitänyt ihmiskunnan hengissä tuhansien vuosien ajan.

Yltäkylläisyydessä on eletty muutamia kymmeniä vuosia. Vielä ei ole aika tuomita epäonnistuneiksi biologisia mekanismeja, jotka ovat olleet hyväksi miljoonia vuosia. Ei vaikka ne juuri nyt olisivatkin haitaksi kansanterveydelle. Pitää keksiä tapoja, joilla kyseisen perusominaisuuden aiheuttamat haitat kierretään, eikä yrittää kieltää sitä.

Helppoa se tuskin tulee olemaan. Artikkelissa heitetään myöskin kylmää vettä laihdutuslääkkeiden odottelijoiden niskaan:

"Energiatasapaino on ihmisen hengissä säilymiselle niin tärkeä, että jos sen yhteen mekanismiin vaikutetaan jollain lääkkeellä, se korvautuu toisella mekanismilla.
Siksi niin sanotun muokarilääkkeen löytäminen voi olla paitsi vaikeaa myös vaarallista. Sellainen lääke voisi tuhota jonkin hengissä säilymisen kannalta välttämättömän mekanismin."

Vaikuttaa siis siltä, että meidän geneettisesti ylivertaisten yksilöiden pitänee tulevaisuudessakin vahtia syömisiämme ja harrastaa liikuntaa, jottemme tukehtuisi omaan erinomaisuuteemme.

Öyhötyksen määritelmä?

2005-02-07T02:01:00.000+02:00

Öyhötyksestä on tullut jo lähestulkoon muotisana. Se onkin kieltämättä varsin onnistunut termi, mukavan pehmeä lausua. Tarkkaa merkitystä en minäkään tunne, mutta luulisin, että tämä video voisi toimia visuaalisena määritelmänä öyhötykselle: Appetite 4 destruction

Olenko aivan väärillä jäljillä?

Itsetuntoni on pelastettu.

2005-02-03T06:20:00.000+02:00

Onnistuin edes kertaalleen toimittamaan kaikki lehdet ennen kello kuuden takarajaa. wohoo. Eilen meni vartin yli, mutta virheitä ei ilmeisesti tullut yhtään. jihaa.

Lähinnä tämä työ tuntuu siltä, että minulle maksettaisiin kuntoilusta. Ravataan ylös ja alas portaita kymmenen lehtikilon kanssa ja hortoillaan ympäri omakotialueita surkealla ilmalla. Homma on siis lähes unelmaduuni verrattuna vaikkapa puhelinmarkkinointiin. Siinä pitäisi hakata henkisesti päätänsä seinään, eikä edes saisi raitista ilmaa. Palkkakin olisi huonompi.

Huomenna on kuitenkin edessä helvetti. Jos kahdestaan opastajan kanssa ei meinattu selvitä siitä helvetin omakotitaloalueesta ajoissa, niin heitän villin veikkauksen jotta itse voisin ehkä säkällä saada sen jaettua aamukymmeneen mennessä... Pahoittelut aamukahvienne pilaamisesta jo etukäteen.

Läskit leireille.

2005-01-29T18:45:00.000+02:00

Faktaa ja sarkasmia.

Viime päivien lehdissä on kirjoiteltu ruotsalaisten aikeista passittaa lihavat lapset pakkohoitoon läskien sisäoppilaitoksiin. Ruotsalainen malli pohjautuu ajatukselle, että ruoka on verrainnollinen päihteisiin ja pakkohoitoa tarvitaan katkaisemaan nuoren syömiskierre.

"Moi, mä oon Toveri ja.. ja... mä oon ruokaholisti. Mä oon syöny joka päivä jo 23 vuotta. Must tuntuu, et mä kuolen jos mä lopetan syömisen. Mut nyt mä tajuun, et tää ei voi jatkuu näin. Mä tiedän ny, et tälle on vaihtoehtoi ja mä haluun elää." *puhkeaa kyyneliin*

Natsikortti.

Suomessa ollaan taas Ruotsia jäljessä ja pohditaan vasta kesäleirien perustamista lihaville lapsille.

Siltä varalta, että joku lihava lapsi lukee tämän jutun, niin tahdon selventää asioita. Viime päivien lehdissä on myöskin kirjoitettu keskitysleireistä, ne ovat kuitenkin aivan eri asia. Kesäleirijutut ovat ne, joissa puhutan "ruotsalaisista" ja ne joissa puhutaan "natseista" kertovat keskitysleireistä. Tiedän kokemuksesta, että nuo jutut saattavat helposti sekoittua, kesäleirin ja keskitysleirin kirjoitusasussakin eroa on vain muutama kirjain ja mielikuvat ovat vielä lähempänä toisiaan. Käytännön ero on kuitenkin selkeä.

Keskitysleirit olivat paikkoja, joissa natsit ruokkivat juutalaisia laihalla kaalisopalla ja parilla leivänkannilla, laittoivat raskaisiin pakkotöihin ja teloittivat huonokuntoiset. Keskitysleirit ovat suuren yleistön mielestä paha asia.

Kesäleirit ovat paikkoja, joissa treenaajat ruokkivat läskejä herkullisella kaalisopalla ja parilla leivänpalalla, pakottavat raskaaseen liikuntaan ja murskaavat huonokuntoisten itsetunnon. Kesäleirit ovat suuren yleistön mielestä hyvä asia.

Kesäleirillä ei siis tarvitse pelätä teloitetuksi joutumista, siellä sitä toivotaan.

Vakavaa asiaa.

Jos kuitenkin puhutaan vakavasti, niin natsikortin pitäisikin valottaa jokaiselle ajattelemaan vaivautuvalle erään läskileirien ongelman: Kesäleirit ovat lihaville lapsille synonyymi helvetin kolmannelle piirille.

Kesäleiri on se paikka, jossa lihavat lapset joutuvat vesileikkeihin pikkuruisissa uima-asuissa vastakkaisen sukupuolen katsellessa, suihkuun alasti kymmenen urheilijapojan/tytön kanssa ja kuuntelemaan pettymyksen voihkaisuja, kun joukkuepeleissä läski päätyykin omalle puolelle.

Yhdistetään tähän vielä se, että läskileiriltä et saa poistua, sinut pakotetaan syömään ruokaa jota et halua ja päiväohjelma koostuu pitkälti urheilusta - jutusta jota todennäköisesti vihaat useammasta kuin yhdestä syystä. Minä muuna läskileiriä voisi siis pitää, kuin rangaistuksena siitä, ettet täytä nykyajan kauneusihanteita? Rangaistuksena, joka olisi kansainvälisten sopimusten mukaan liian epäinhimillinen oikeille rikollisille.

Miten helvetissä kukaan voisi kuvitella voivansa opettaa jotain lapsille, jotka tulevat leirille tuollaisella ennakkoasenteella? Leirillä ollaan kärsimässä rangaistusta ja kun sieltä päästään pois, niin yritetään koko juttu unohtaa. Tai parhaassa tapauksessa ehkä seurataan neuroottisesti painoa, peläten uutta rangaistusta. Joka tapauksessa kyseisen teinin suhde ruokaa on tuhottu vuosiksi, ehkä koko elämäksi. Tuloksena on itsetunnoltaan murskattu ahmatti, tai neuroottinen vaa'antuijottaja, jonka paino on tuomittu jojottelemaan ennenaikaiseen sydänkohtaukseen saakka.

En väitä, etteikö lihaville nuorille voisi tehdä mitään. Totta helvetissä voisi. Mutta kokemuksesta väitän, että ruuan rinnastaminen päihteisiin on paskapuhetta. Ei läski kakara kärsi vieroitusoireista jos ei saa päivittäistä pullaansa. Suurin osa lihavista on lihavia siksi, että heidän ruokailutottumuksensa ovat vääriä. Useimmat tuskin edes tajuavat kuinka väärin syövät, tulkinta jota ainaiset "olen kokeillut kaikkea..."-väitteet tukevat. Periaatteessa leirillä nuo asiat voitaisiin opettaa, mutta en usko, että käytännössä niillä saataisiin mitään pysyviä tuloksia. Paino ei laske pakottamalla, ihmisen pitää ihan itse tajuta mitä hän tekee väärin.

Täydellisessä maailmassa.

Tietenkin leirin voisi periaatteessa tehdä oikein. Ensin tulisi käydä leiriläisten itsetunto-ongelmien kimppuun - ja niitä on takuuvarmasti jokaisella lihavalla lapsella. Kun on ensin osoitettu, että lapset ovat jonkin arvoisia, niin voidaan alkaa puhumaan ruokavaliosta. Leiriruuan pitäisi olla hyvää, se jos mikä hämmentäisi lihavia lapsia, he kun ovat 100% varmoja siitä, että terveellisen ruuan täytyy olla pahaa. Liikunta pitäisi tuoda mukaan salakavalasti. Sen pitäisi olla niin mielekästä, että lapset eivät hauskanpidoltaan tajua kuntoilevansa.

Samalla lasten vanhempai tulisi opastaa, koska sillä mitä nuorille opetetaan ei ole väliä, jos kotona eletään ruokavaliollisesti 1900-luvun alkupuolta, jolloin rasvan ja energiansaanti oli suhteutettu siihen, että ruokailijat kuokkivat päivisin 10 hehtaaria peltoa - mikä uskoakseni on Suomessa tällä hetkellä suurempi ongelma, kuin tuore pikaruokakulttuuri.

Tällaiselta täydelliseltä leiriltä poistuisi nuoria, jotka ovat ennenkaikkea varmempia itsestään ja jotka ovat huomanneet, että terveelliset elämäntavat eivät tarkoita pitkitettyä kärsimystä. Painon ei olisi tarvinnut pudota kovinkaan radikaalisti, ainoastaan tarpeeksi osoittamaan, että laihtuminen on mahdollista.

Moinenhan olisi hienoa. Mutta millä todennäköisyydellä leirit olisivat tuollaisia? Veikkaan, että se olisi huomattavasti epätodennäköisempää kuin bushin uudelleenvalinta neljän vuoden kuluttua.

Jos tuohon täydellisen maailman tulokseen ei päästäisi, niin läskileirit tekisivät enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Ne opettaisivat nuoria häpeämään itseään entistä enemmän. Pakkohoidon seuraamuksia en halua edes miettiä. On täysin käsittämätöntä, että sivistysvaltiossa harkitaan lasten vangitsemista, jos nämä ovat väärän muotoisia.

Turha edes kuvitella, että asian yhteiskunnalliset vaikutukset jäisivät vain läskien kannettavaksi. Yhtälailla liian laihat ovat väärän kokoisia, samoin lyhyet täytä moderneja kauneusihanteita.

Myös sinä siellä ruudun takana tiedät, että olet jostain kohtaa väärän kokoinen tai muotoinen. Lihavat vietiin jo. Milloin sinut tullaan hakemaan?

Mietelause alkavaan yöhön.

2005-01-27T22:40:00.000+02:00

"Taiteilija on kuin vammainen, hän kantaa lähtemättömästi ulkopuolisuuden taakkaa sydämessään." -Markku lehmuskallio

Lainaus löytyi, aiemminkin mainitsemastani, kirjasta Levottomat sukupolvet. Kyseinen kirja onnistuu muuten kuvaamaan melkeinpä jokaisen suomalaisen elokuvan huomattavasti katsomiskokemusta mielenkiintoisempina. Lukiessa on myöskin huomannut, miksi Kaurismäen veljekset ovat suomalaisista elokuvantekijöistä menestyneimpiä. Heidän elokuvat ovat suorastaan villiä mielikuvituksen lentoa verrattuna muihin.

Hyviä uutisia.

2005-01-26T23:20:00.000+02:00

Helsingin sanomat kertoo pitkästä aikaa hyviä uutisia:

Kehitysmaissa avioidutaan ja saadaan lapsia aiempaa myöhemmällä iällä, kertoo YK:n väestötieteilijöiden tuore raportti. Siten myös lasten määrä on laskenut – ensimmäisen kerran keskimäärin alle kolmeen naista kohden.
...
Ehkäisyvälineiden käyttö on kasvanut koko maailmassa niin, että 52 prosenttia naimisissa olevista tai pitkäaikaisessa suhteessa elävistä naisista käytti jonkinlaista ehkäisyä 1990-luvulla. Luku oli 38 prosenttia 1970-luvulla.
Kehitysmaissa ehkäisyvälineiden käyttö nousi 1970-luvun 27 prosentista viime vuosikymmenen 40 prosenttiin.

Hienoa, kehitysmaiden naiset, jatkakaa. Eläkäämme pitkään ja kuolkaamme pois.

--

Odotan, että tulevasta yöstä tulee pitkä. Vuorossa on viimeinen opeteltavista jakoalueista ja se sattuu olemaan suuri omakotitaloalue. Laskettujen aikojen mukaan se olisi näistä kolmesta nopein jaettava, mutta tuo vähäinen tähänastinen kokemus sanoisi, että paskat on. No, kai sitä tottuu vaikka päällään seisomiseen.

--

Sinällään huvittavaa millainen asia ahdisti minua viime yönä. Minulla on nyt perustylsä työ, joten alkaa tuntua siltä, että minusta olisi tulossa niinsanottu "normaali ihminen". Mitä sitten, jos jostain päälle ilmestyisi vielä keskiverto tyttöystävä, kohta muutettaisiin kaksioon ja hankittaisiin kotieläin. Siinä sitten vakituisen seksin huuman haihduttua tajuaisin jumittuneeni keskiverron duunarin elämään.

En minä sitä halua. Olen niin kauan pitänyt itseäni ulkopuolisena, etten osaa edes kuvitella muuta. Vaikka se ei aina olekaan erityisen mukavaa, niin se on kovin helppo tapa tuntea olevansa erityinen. Voi katsella maailmaa ulkopuolisen kyynisin silmin ja heitellä sarkastisia kommentteja oravanpyörästä, kun katselee 24h-huoltamon kahvilassa aamulla töihin valuvia zombeja. Voi kuvitella elävänsä suuren taiteilijan etsikkoaikaa. Voi kuvitella, että maailman voi vallata ihan jo sillä, että välttää kunnanvirkailijan ammatin.

En tiedä, mistä moinen vainoharha päähäni pälkähti, nauran itsellenikin. Kai vain reagoin paniikilla siihen, että huomaan olevani hyvin tyytyväinen ajatukseen, että palkkapäivänä tilille tulisi rahaa ja että olisi varaa ostaa asioita. Se tuntuu, jos väärinkäytetään sanoja, viettelevältä. Miksi enää haluaisi vaarantaa kaiken tehdäkseen jotain suurta, jos pärjää sillä, että elää elämää samassa uomassa eteenpäin.

Tunnen oloni tosiaan varsin naurettavaksi, mutta silti tuo ajatus ahdistaa. Onkohan tämä sitten olevinaan sitä aikuistumista.

Kolmas yö.

2005-01-25T05:12:00.000+02:00

Toinen jakoalueeni osoittautui varsin mukavaksi. Se alkaa heti tuosta viereisestä talosta ja on varsin selkeä. Ainut kirous on aivan lopun kolme hissitöntä taloa. Kahdestaan opastajan kanssa alueesta selvittiin hieman alle kolmen tunnin, kun laskettu aika on lähes viisi. Moinen alitus ei ainakaan tee pahaa motivaatiolle, vaikka tietääkin, että yksistään siihen kulunee rutkasti enemmän.

Tammelan terästalo on muuten varsin kivan näköinen sisältä. Jos nyt kaiken todennäköisyyden vastaisesti sattuisit omistamaan kyseisen talon ylimmästä kerroksesta huoneiston, niin voin vuokrata sen edullisesti, että ei kun mailia tulemaan, niin ei tarvitse itse asustella niin korkealla että huimaa...

Nyt jäljellä on enää pahin, eli kammottava omakotitaloalue. Ei sitä tiedä, ehkä tästä työstä jopa selviää. Vielä kun taas tottuisi siihen, että ei ole vapaa tulemaan ja menemään niin kuin huvittaa. Eli siis elämään niin kuin normaalit ihmiset.

Ensimmäinen yö.

2005-01-23T17:21:00.000+02:00

Ensimmäinen yö töitä takana. Neljän tunnin ravaaminen ympäriinsä sunnuntaihesarinippujen (luoja armahtakoon Helsingin jakajia, joilla niitä on suurin osa...) kanssa kävi kyllä ihan oikeasta työstä. Kerrostalot on sentään helppoja, hissillä ylös ja survotaan lehdet luukusta (joka sunnuntaihesarin tapauksessa on tosiaankin survomista, opetelkaa tekemään pienempiä lehtiä, perkele). Omakotitaloalue oli aika helvettiä, minulla ei ole pienintäkään hajua miten siellä kierrettiin ja mihin mennä. Taidan tehdä GTA:t ja mennä ajelemaan ympyrää tuonne jakelualueelle, eiköhän se siitä aikanaan selkene, alue on kuitenkin aika paljon Vice Cityä pienempi.

Näköjään jakajan tärkein ominaisuus on hyvä muisti, eipä tuossa kauheasti muuta vaikeaa tunnu olevan. Jos omaa valokuvamuistin ja irkkaajan unirytmin, niin kai tuota silloin voisi sanoa jopa helpoksi tavaksi ansaita vuokra. Minä en omaa, joten en sano helpoksi. katsotaan uudestaan kahden kuukauden päästä, jos sinne asti selviän.

Elämän tarkoitus.

2005-01-22T23:30:00.000+02:00

Birdy kirjoitti Katri Mannisen elämän saavutuksista:

Tämä on vanha juttu, mutta menköön: minua puistatti, suretti ja äimistytti samaan aikaan, kun luin tämän . Siis eihän tuollaista määrää suoritteita saa aikaan kuin yksi promille kansalaisista - ja silti neidolla on pieni itsetunnon pönkityksen maku puheissaan? En tajua. Kun ihminen on tehnyt ja tekee enemmän kuin 99%:lta kansalaisista ikinä odotetaan, ihminen potee silti jotain pientä alemmuutta ja riittämättömyyttä. Jos sittenkin olisi pitänyt enemmän. Onkohan tämä sittenkään tarpeeksi.

Oikeasti hämmästyin lukiessani Birdyn mielipiteen, vertauskuvallinen leuka loksahti vertauskuvalliseen lattiaan ja hankalasta asennosta huolimatta fiktiiviset äänihuulet päässäni päästivät käheän huudahduksen; "mitä, eikö noita juttuja pidäkään kaikkien mielestä saavuttaa".

Kun joku tuon itsestäänselvyyden osoitti, niin onhan se päivänselvää, että kirjailija Manninen on harvinaislaatuisen aikaansaava henkilö. Silti se asia on minulta jäänyt täysin rekisteröitymättä.

Olen aina ajatellut, että maailmaan jätetää merkki, ennen kuin täältä lähdetään.

Kuolemanpelko minulle, on ennen kaikkea pelkoa siitä, että lähtee ennen kuin on tehnyt kaiken mitä pitää. Tuo asenne on minun elämäni aikana niin pelottanut, ahdistanut kuin masentanutkin - mutta ainakin se pitää huolen siitä, että masentuneenakaan ei harkitse itsemurhaa. Siihen tuskaan se ei ole ratkaisu.

Vaikka saavuttaisin kaiken mitä manninen ennen kuin täytän kolmekymmentä, en olisi vieläkään tyytyväinen, mutta olisi se hyvä alku. Se, miten reagoin siihen, etten pääse edes hyvään alkuun jää nähtäväksi. Ehkä joskus aikuisena toteaisi Birdyn listan lämmittävän enemmän, mutta en usko seitsemässä vuodessa kasvavani tarpeeksi ymmärtämään sitä. Minusta tuntuu edelleen sitä, että minulla on asioita tekemättä.

Vapauden viimeinen vinkaisu.

2005-01-22T13:26:00.000+02:00

Aamuyöstä pitää lähteä ensimmäistä kertaa töiden opastukseen. Kävin eilen nuuskimassa seutua ja taloja tuntui olevan helvetisti ja viskottuna sekaviin ryppäisiin. Hermostuneisuus on keskitasoista. Varmaan hommasta selviää kunhan tottuu, mutta kuinka kauan se kestää ja kuinka pahasti sitä ennen mokailee. Ehkä tässä pitäisi kokeilla sitä paljon mainostettua positiivista asennetta.

Linkkivinkkinä löytyy tänään hauska lelu, Tall or Not. Kerro flash-viritykselle pituutesi ja pääset vertaamaan itseäsi kuuluisuuksiin. Tuon mukaan Al Pacino on kääpiö (1.65m) ja Mao Tse Tung varsin kookas kiinalaiseksi (1.80m).

Täältä tullaan elämä!

2005-01-19T19:40:00.000+02:00

Sain. Ilmeisesti minusta tulee sitten lehdenjakaja. Outoa kuvitella olevansa vakutuisissa töissä, velvollisuuksien sitoma hamaan tulevaisuuteen (tai no, neljän kuukauden koeaikana se voi tietty päättyä milloin vaan). Ilmeisesti tuohon hommaan on vaikea löytää tekijöitä, sillä paikan saaminen kävi niin helposti, etten kehtaa edes myöntää. En oikein vieläkään tajua että niin kävi, sen verran paljon työnhausta on tullut angstattua. Tosin unohdin (ihan oikeasti unohdin) mainita, ettei asepalvelusta ole suoritettuna. Minä haluan tehdä töitä, enkä leikkiä sotaa metsässä, oppien lähinnä sen kuinka olla murhaamatta idiootteja vaikka sinulla olisi sarjatuliase.